Yhdyskuntalautakunta, kokous 9.1.2018

Pöytäkirja on tarkastettu

§ 5 Valtuustoaloite Tampereen kaupungin liukkauden torjunnan parantamiseksi ajoradoilla ja kevyen liikenteen väylillä - Tero Mattila ym.

TRE:670/08.00.01/2017

Aikaisempi käsittely

Perustelut

Tero Mattila luki ja jätti yhdessä 32 muun valtuutetun kanssa allekirjoittamansa valtuustoaloitteen.

Päätös

Valtuustoaloite lähetetään kaupunginhallitukselle valmisteltavaksi.

Valmistelija

Mikko Nurminen, Johtaja, Mikko.Nurminen@tampere.fi

Perustelut

Valtuustoaloitteessa (TRE:670/08.00.01/2017) on esitetty, että Tampereella luovuttaisiin kokonaan sepelin käytöstä liukkaudentorjuntamateriaalina niin ajoradoilla kuin kevyen liikenteen väylillä. Esitystä on perusteltu seuraavasti: ”Pyöräilijöiltä on mennyt renkaita ja autoilijoilta tuulilaseja sepelin takia liian paljon. Myös kaupungin ilmanlaatu on kärsinyt keväisin.” Aloitteessa on esitetty, että noin 10 vuotta sitten sepeliä alettiin säästösyistä käyttämään hiekan sijaan. Aloitteessa edellytetään, että kaupungin tilaajaorganisaatio alkaisi valmistelemaan siirtymistä takaisin soraharjuhiekan käyttöön liukkaudentorjunnassa talvikaudelle 2017–2018 ja että kaupungin ympäristön valvonta tutkisi materiaalin muuttamisen vaikutusta ilmanlaatuun (pienhiukkasten määrä). Aloitteessa esitetyn mukaan tulevina vuosina olisi lisäksi järjestettävä kansalaispalautekysely hiekan käytöstä.

Tampereen kaupunki käyttää liukkaudentorjuntaan pääosin kahta eri materiaalia: liuossuolaa (NaCl) ja rakeisuusalueen 3–6 mm sepeliä. Ajoradoilla käytetään sekä liuossuolaa että sepeliä, kevytväylillä yksinomaan sepeliä. Pohjavesialueilla suolan käyttöä vältetään. Ajorataosuuksilla liukkaudentorjuntamateriaalin valinta perustuu käytännössä väylän liikenteelliseen merkitykseen: Pää- ja vilkkailla kokoojakaduilla käytetään pääosin suolausta ja alemmalla katuverkolla (vähäliikenteiset kokoojakadut ja tonttikadut) käytetään sepeliä.

Yleissääntönä voidaan todeta, että mikäli väylän nopeusrajoitus on yli 40 km/h tai väylä on vilkasliikenteinen, sepeli kulkeutuu liikenteen vaikutuksesta ajoradan reunamille eikä siitä tällöin käytännössä ole hyötyä liukkaudentorjunnassa kuin verraten lyhyen ajanjakson. Tämän vuoksi pää- ja kokoojakaduilla pääasiallinen liukkaudentorjuntamenetelmä on liuossuolaus. Liuossuolauksen toimivuutta kuitenkin rajoittaa lämpötila: mikäli ilman/tienpinnan lämpötila laskee alle viiden pakkasasteen, suolaliuoksella ei käytännössä kyetä pitämään väylää sulana. Mikäli kovilla pakkasilla esiintyy pakkasliukkautta (kuura/härmä), niin silloin vilkkaammilla väylillä suoritetaan sepelöintiä kriittisiin kohtiin (mäkiset osuudet ja liittymäalueet sekä linja-autopysäkit) liikenteen kulkuolosuhteiden varmistamiseksi.

Hiekan käytöstä liukkaudentorjuntamateriaalina luovuttiin Tampereella noin 10 vuotta sitten ja siirryttiin sepelin käyttöön. Materiaalin vaihtamiseen oli kaksi syytä: Hiekka pölyää sepeliä huomattavasti enemmän hiekan sisältämän hienoaineksen vuoksi ja sepeliä hiekan sijaan käyttämällä säästetään luonnontilaista harjuluontoa. Todettakoon lisäksi, että sepeli pystytään keväisin poistamaan myös hieman hiekkaa nopeammin katuverkolta, sillä mitä hienoainespitoisempaa materiaalia liukkaudentorjuntaan on käytetty, sitä useampia toimenpidekertoja katujen puhdistaminen vaatii.

Kadunpitäjälle ei käytännössä tule lainkaan yhteydenottoja viranomaisilta tai kuntalaisilta, että suoritetut liukkaudentorjuntatoimenpiteet eivät sinänsä olisi olleet riittäviä liikenteen kulkuolosuhteiden turvaamisen näkökulmasta. Liukkauteen liittyvät kadunpitäjälle ohjautuvat palautteet koskevat yksinomaan tilanteita, joissa liukkaudentorjunta on jäänyt tekemättä. Tällöinkin kysymys on yleensä toimenpiteiden viivästymisestä. Tämän pohjalta kadunpitäjälle on muodostunut näkökanta, että nykyisin käytetyt liukkaudentorjuntamenetelmät ja -materialit takaavat riittävän kitkan niin moottori- kuin kevyen liikenteen kulkuolosuhteiden varmistamiseksi.

Aloitteessa esille nostettua polkupyörän renkaiden rikkoutumista sepelin vaikutuksesta on käsitelty valtuustokyselyyn (TRE:326/08.00.01/2017) laaditussa vastauksessa, joka on tämän vastauksen liitteenä. Tuulilasien rikkoutumisesta ei kadunpitäjälle ole esimerkiksi talvikaudella 2016–2017 reklamoitu. Kaupunkinopeuksilla tuulilaseja ei tiettävästi juuri lainkaan rikkoudu vaan tuulilaseihin tulevat iskemät johtavat säröihin/halkeamiin maantienopeuksilla. Näissä tapauksissa lienee mahdotonta selvittää, onko iskemä peräisin renkaista irronneista nastoista, mahdollisesti renkaisiin sorateiltä tai tietyömailta kiinnittyneistä kiviainesrakeista, katuverkolla liukkaudentorjuntaan käytetyistä kiviaineksesta, tieverkolle kiviaineskuljetuksista pudonneista kiviainesrakeista vai esimerkiksi tieverkolle ympäristöstä kulkeutuneista pienesineistä.

Katupölyä, sen muodostumista ja torjuntaa, on Suomessa tutkittu (KAPU- ja REDUST-hankkeet) viimeisen 10 vuoden aikana. Myös Tampereen kaupunki on osallistunut tutkimushankkeisiin. Tutkimusten myötä muodostuneen käsityksen mukaan suurin osa (noin 50 %) katupölystä aiheutuu päällysteen (asfaltti) kulumisesta, vaikka yleisesti katupölyn määrään eniten vaikuttavana tekijänä on pidetty liukkaudentorjuntaan käytettyä kiviainesmateriaalia.

Päällysteen ominaisuuksista merkittävimmin (nastarengas)kulumista ehkäisee asfalttimassaan käytetyn runkokiviaineksen kulumiskestävyys. Todettakoon, että Tampere suosii kuluvan katuverkon (pää- ja vilkasliikenteiden kokoojakadut) päällysteissä kulutuskestävyydeltään korkeimman luokan kiviaineksia ja näiden laatu myös varmistetaan vuosittain tehtävin kiviainestutkimuksin. Päällysteen kulumiseen vaikuttaa oleellisesti liikenteen määrä ja ajonopeus. Nopeusrajoituksia on vuosien saatossa laskettu (liikenneturvallisuus), mikä osaltaan vähentää päällysteen kulumista, mutta toisaalta liikennemäärät ovat jatkuvasti kasvaneet kaupungin kasvun myötä. Joukko- ja kevyen liikenteen käyttäjämäärien kasvu ehkäisee päällysteiden kulumista.

Katupölyn määrään päällysteen kulumisen ohella vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi erityisesti liukkaudentorjuntaan käytetyn kiviaineksen määrä ja laatu, keliolosuhteet (mm. kosteus ja tuuliolot) ja ympäristö. Käytetyn sepelin määrä riippuu voimakkaimmin keliolosuhteiden vaihtelusta; esimerkiksi talvikaudella 2016–2017 sepeliä on levitetty noin 1,5-kertainen määrä tavanomaiseen talveen nähden lämpötilan sahattua jatkuvasti nollan asteen molemmin puolin. Urakoitsijan intresseissä on välttää sepelin liiallista levitystä, sillä liukkaudentorjuntatyö materiaaleineen kuuluu kokonaishintaiseen urakkasuoritukseen (ylimääräisten kustannusten välttäminen).

Tampereella on käytössä neljä jatkuvasti ilmanlaatua mittaavaa asemaa, joista kaksi mittaa katupölyn kannalta kriittistä hengitettävien hiukkasten pitoisuutta (PM10). Esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana Pirkankadun mittausasemalla vuorokausiraja-arvon ylityksiä on tapahtunut noin 10 kpl/vuosi (6–13 kpl/vuosi). Vuorokausiraja-arvo saa ylittyä 35 kertaa kalenterivuoden aikana, ennen kuin raja-arvo katsotaan ylittyneeksi. Todettakoon, että yksittäisinä ylityskertoinakin kysymys on yleensä ollut vähäisestä vuorokausiraja-arvon ylityksestä. Näiden ilmanlaadun mittaustulosten valossa Tampereella on kohtuullisesti onnistuttu sepelinpoistossa ja pölynsidontatoimenpiteissä (liuossuolaus, CaCl). Keliolosuhteiden ja ilmanlaadun seuranta sekä toimenpiteiden mitoittaminen ovatkin kunnossapitäjien päätoimenkuva kevätpölykaudella.

Kaupunki on nostanut katupölyn torjunnan yhdeksi kunnossapidon kärkiteemoista. Tilaaja ja tuottaja etsivät yhdessä keinoja katupölyn torjumiseksi vielä aiempaa voimakkaammin. Tarkastelussa ovat ainakin seuraavat aihiot: Miten keväistä sepelinpoistoon käytettävää ajanjaksoa saadaan lyhennettyä? Miten pölynsidontaan kuivina ajanjaksoina käytettävää liuossuolausta (CaCl-liuos) ja sen vaikutuksia voidaan tehostaa? Miten hankinnoissa varmistuttaisiin, että sepelirakeiden muoto on tarkoituksenmukainen, rakeet kestävät kulutusta mahdollisimman hyvin (jauhautumisen ehkäiseminen) ja ylipäätään siitä, että sepelin pölyämistä saadaan vähennettyä? Mielenkiintoista on seurata, asetetaanko Suomessa tulevaisuudessa vastaavanlaisia kieltoja/rajoitteita nastarenkaiden käytölle kuin mitä esimerkiksi Ruotsissa on asetettu päällysteiden kulumisen ja katupölyn muodostumisen ehkäisemiseksi.

Kokouskäsittely

Nuorisovaltuuston edustaja Tommi Murtonen saapui kokoukseen asian käsittelyn aikana klo 16.11.

Keskustelun kuluessa Kari Niemelä esitti asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Kalle Hyötynen ja Anne Liimola kannattivat Niemelän esitystä.

Palautusesitys hyväksyttiin yksimielisesti.

 

Päätösehdotus oli

Esittelijä

Taru Hurme, Suunnittelujohtaja, Taru.Hurme@tampere.fi

Esitetään kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuuston päätettäväksi:

Tero Mattilan ym. valtuustoaloite ja siihen annettu lausunto merkitään tiedoksi.

Aloite ei anna aihetta muihin kuin lausunnossa esitettyihin toimenpiteisiin.

Päätös

Asia palautettiin uudelleen valmisteltavaksi.

Valmistelijan yhteystiedot

Rakennuttamisjohtaja Milko Tietäväinen, puh. 040 506 8600, etunimi.sukunimi@tampere.fi; kunnossapitopäällikkö Kimmo Myllynen, puh. 040 806 4794, etunimi.sukunimi@tampere.fi

Lisätietoja päätöksestä

Päätösvalmistelusihteeri Anneli Harjuntausta, puh. 040 806 3149, etunimi.sukunimi@tampere.fi

Perustelut

Valtuustoaloitteessa (TRE:670/08.00.01/2017) on esitetty, että Tampereella luovuttaisiin kokonaan sepelin käytöstä liukkaudentorjuntamateriaalina niin ajoradoilla kuin kevyen liikenteen väylillä. Esitystä on perusteltu seuraavasti: ”Pyöräilijöiltä on mennyt renkaita ja autoilijoilta tuulilaseja sepelin takia liian paljon. Myös kaupungin ilmanlaatu on kärsinyt keväisin.” Aloitteessa on esitetty, että noin 10 vuotta sitten sepeliä alettiin säästösyistä käyttämään hiekan sijaan. Aloitteessa edellytetään, että kaupungin tilaajaorganisaatio alkaisi valmistelemaan siirtymistä takaisin soraharjuhiekan käyttöön liukkaudentorjunnassa talvikaudelle 2017–2018 ja että kaupungin ympäristön valvonta tutkisi materiaalin muuttamisen vaikutusta ilmanlaatuun (pienhiukkasten määrä). Aloitteessa esitetyn mukaan tulevina vuosina olisi lisäksi järjestettävä kansalaispalautekysely hiekan käytöstä.

Tampereen kaupunki käyttää liukkaudentorjuntaan pääosin kahta eri materiaalia: liuossuolaa (NaCl) ja rakeisuusalueen 3–6 mm sepeliä. Ajoradoilla käytetään sekä liuossuolaa että sepeliä, kevytväylillä yksinomaan sepeliä. Pohjavesialueilla suolan käyttöä vältetään. Ajorataosuuksilla liukkaudentorjuntamateriaalin valinta perustuu käytännössä väylän liikenteelliseen merkitykseen: Pää- ja vilkkailla kokoojakaduilla käytetään pääosin suolausta ja alemmalla katuverkolla (vähäliikenteiset kokoojakadut ja tonttikadut) käytetään sepeliä.

Yleissääntönä voidaan todeta, että mikäli väylän nopeusrajoitus on yli 40 km/h tai väylä on vilkasliikenteinen, sepeli kulkeutuu liikenteen vaikutuksesta ajoradan reunamille eikä siitä tällöin käytännössä ole hyötyä liukkaudentorjunnassa kuin verraten lyhyen ajanjakson. Tämän vuoksi pää- ja kokoojakaduilla pääasiallinen liukkaudentorjuntamenetelmä on liuossuolaus. Liuossuolauksen toimivuutta kuitenkin rajoittaa lämpötila: mikäli ilman/tienpinnan lämpötila laskee alle viiden pakkasasteen, suolaliuoksella ei käytännössä kyetä pitämään väylää sulana. Mikäli kovilla pakkasilla esiintyy pakkasliukkautta (kuura/härmä), niin silloin vilkkaammilla väylillä suoritetaan sepelöintiä kriittisiin kohtiin (mäkiset osuudet ja liittymäalueet sekä linja-autopysäkit) liikenteen kulkuolosuhteiden varmistamiseksi.

Hiekan käytöstä liukkaudentorjuntamateriaalina luovuttiin Tampereella noin 10 vuotta sitten ja siirryttiin sepelin käyttöön. Materiaalin vaihtamiseen oli kaksi syytä: Hiekka pölyää sepeliä huomattavasti enemmän hiekan sisältämän hienoaineksen vuoksi ja sepeliä hiekan sijaan käyttämällä säästetään luonnontilaista harjuluontoa. Todettakoon lisäksi, että sepeli pystytään keväisin poistamaan myös hieman hiekkaa nopeammin katuverkolta, sillä mitä hienoainespitoisempaa materiaalia liukkaudentorjuntaan on käytetty, sitä useampia toimenpidekertoja katujen puhdistaminen vaatii.

Kadunpitäjälle ei käytännössä tule lainkaan yhteydenottoja viranomaisilta tai kuntalaisilta, että suoritetut liukkaudentorjuntatoimenpiteet eivät sinänsä olisi olleet riittäviä liikenteen kulkuolosuhteiden turvaamisen näkökulmasta. Liukkauteen liittyvät kadunpitäjälle ohjautuvat palautteet koskevat yksinomaan tilanteita, joissa liukkaudentorjunta on jäänyt tekemättä. Tällöinkin kysymys on yleensä toimenpiteiden viivästymisestä. Tämän pohjalta kadunpitäjälle on muodostunut näkökanta, että nykyisin käytetyt liukkaudentorjuntamenetelmät ja -materialit takaavat riittävän kitkan niin moottori- kuin kevyen liikenteen kulkuolosuhteiden varmistamiseksi.

Aloitteessa esille nostettua polkupyörän renkaiden rikkoutumista sepelin vaikutuksesta on käsitelty valtuustokyselyyn (TRE:326/08.00.01/2017) laaditussa vastauksessa, joka on tämän vastauksen liitteenä. Tuulilasien rikkoutumisesta ei kadunpitäjälle ole esimerkiksi talvikaudella 2016–2017 reklamoitu. Kaupunkinopeuksilla tuulilaseja ei tiettävästi juuri lainkaan rikkoudu vaan tuulilaseihin tulevat iskemät johtavat säröihin/halkeamiin maantienopeuksilla. Näissä tapauksissa lienee mahdotonta selvittää, onko iskemä peräisin renkaista irronneista nastoista, mahdollisesti renkaisiin sorateiltä tai tietyömailta kiinnittyneistä kiviainesrakeista, katuverkolla liukkaudentorjuntaan käytetyistä kiviaineksesta, tieverkolle kiviaineskuljetuksista pudonneista kiviainesrakeista vai esimerkiksi tieverkolle ympäristöstä kulkeutuneista pienesineistä.

Katupölyä, sen muodostumista ja torjuntaa, on Suomessa tutkittu (KAPU- ja REDUST-hankkeet) viimeisen 10 vuoden aikana. Myös Tampereen kaupunki on osallistunut tutkimushankkeisiin. Tutkimusten myötä muodostuneen käsityksen mukaan suurin osa (noin 50 %) katupölystä aiheutuu päällysteen (asfaltti) kulumisesta, vaikka yleisesti katupölyn määrään eniten vaikuttavana tekijänä on pidetty liukkaudentorjuntaan käytettyä kiviainesmateriaalia.

Päällysteen ominaisuuksista merkittävimmin (nastarengas)kulumista ehkäisee asfalttimassaan käytetyn runkokiviaineksen kulumiskestävyys. Todettakoon, että Tampere suosii kuluvan katuverkon (pää- ja vilkasliikenteiden kokoojakadut) päällysteissä kulutuskestävyydeltään korkeimman luokan kiviaineksia ja näiden laatu myös varmistetaan vuosittain tehtävin kiviainestutkimuksin. Päällysteen kulumiseen vaikuttaa oleellisesti liikenteen määrä ja ajonopeus. Nopeusrajoituksia on vuosien saatossa laskettu (liikenneturvallisuus), mikä osaltaan vähentää päällysteen kulumista, mutta toisaalta liikennemäärät ovat jatkuvasti kasvaneet kaupungin kasvun myötä. Joukko- ja kevyen liikenteen käyttäjämäärien kasvu ehkäisee päällysteiden kulumista.

Katupölyn määrään päällysteen kulumisen ohella vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi erityisesti liukkaudentorjuntaan käytetyn kiviaineksen määrä ja laatu, keliolosuhteet (mm. kosteus ja tuuliolot) ja ympäristö. Käytetyn sepelin määrä riippuu voimakkaimmin keliolosuhteiden vaihtelusta; esimerkiksi talvikaudella 2016–2017 sepeliä levitettiin noin 1,5-kertainen määrä tavanomaiseen talveen nähden lämpötilan sahattua jatkuvasti nollan asteen molemmin puolin. Urakoitsijan intresseissä on välttää sepelin liiallista levitystä, sillä liukkaudentorjuntatyö materiaaleineen kuuluu kokonaishintaiseen urakkasuoritukseen (ylimääräisten kustannusten välttäminen).

Tampereella on käytössä neljä jatkuvasti ilmanlaatua mittaavaa asemaa, joista kaksi mittaa katupölyn kannalta kriittistä hengitettävien hiukkasten pitoisuutta (PM10). Esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana Pirkankadun mittausasemalla vuorokausiraja-arvon ylityksiä on tapahtunut noin 10 kpl/vuosi (6–13 kpl/vuosi). Vuorokausiraja-arvo saa ylittyä 35 kertaa kalenterivuoden aikana, ennen kuin raja-arvo katsotaan ylittyneeksi. Todettakoon, että yksittäisinä ylityskertoinakin kysymys on yleensä ollut vähäisestä vuorokausiraja-arvon ylityksestä. Näiden ilmanlaadun mittaustulosten valossa Tampereella on kohtuullisesti onnistuttu sepelinpoistossa ja pölynsidontatoimenpiteissä (liuossuolaus, CaCl). Keliolosuhteiden ja ilmanlaadun seuranta sekä toimenpiteiden mitoittaminen ovatkin kunnossapitäjien päätoimenkuva kevätpölykaudella.

Kaupunki on nostanut katupölyn torjunnan yhdeksi kunnossapidon kärkiteemoista. Tilaaja ja tuottaja etsivät yhdessä keinoja katupölyn torjumiseksi vielä aiempaa voimakkaammin. Tarkastelussa ovat ainakin seuraavat aihiot: Miten keväistä sepelinpoistoon käytettävää ajanjaksoa saadaan lyhennettyä? Miten pölynsidontaan kuivina ajanjaksoina käytettävää liuossuolausta (CaCl-liuos) ja sen vaikutuksia voidaan tehostaa? Miten hankinnoissa varmistuttaisiin, että sepelirakeiden muoto on tarkoituksenmukainen, rakeet kestävät kulutusta mahdollisimman hyvin (jauhautumisen ehkäiseminen) ja ylipäätään siitä, että sepelin pölyämistä saadaan vähennettyä? Mielenkiintoista on seurata, asetetaanko Suomessa tulevaisuudessa vastaavanlaisia kieltoja/rajoitteita nastarenkaiden käytölle kuin mitä esimerkiksi Ruotsissa on asetettu päällysteiden kulumisen ja katupölyn muodostumisen ehkäisemiseksi.

Kaupunkiympäristön palvelualueella on käynnistetty kokeilu, jossa eräillä tärkeimmillä pyöräreiteistä kokeillaan kierrätettyä hiekoitussepeliä. Kierrätysmateriaali puhdistetaan, seulotaan ja käytetään uudelleen. Tarkoitus on selvittää, pyöristyykö sepelissä olevat terävät särmät prosessissa niin paljon, että kengän pohjaan, polkupyörän renkaisiin tai kotieläimien tassuihin syntyvä rasitus vähenisi. Menetelmä on prototyyppiasteella. Lisäksi on pohdittu, että tärkeimmillä väylillä hiekoitussepeliä voitaisiin ainakin osittain tilapäisesti poistaa kesken talvihoitokauden, mikäli sääennusteet luotettavasti osoittaisivat väylien pysyvän sulana pidemmän jakson. Tällöin hiekoitussepeli levitetään takaisin väylälle, mikäli kelin ennustetaan muuttuvan liukkaaksi. Tarkoitus on vähentää sepelin haittaa sulana aikana ja toisaalta vähentää väylällä olevan sepelin kokonaismäärää, kun keväällä aloitetaan sepelin poistaminen. Väylällä olevan sepelin määrällä on yhteys pölyämiseen ja sepelin puhdistuksen kokonaiskestoon. Lisäksi Kaupunkiympäristön palvelualue neuvottelee alan toimijoiden (urakoitsijat) kanssa pilotointimahdollisuudesta: tarkoituksena on talvikaudella 2018 erikseen pyöräilyä varten osoitetuilla väylällä kokeilla liukkaudentorjuntamenetelmänä suolauksen ja harjauksen yhdistelmää sepelöinnin sijaan.

Kunnossapidon ensisijainen tehtävä talvikaudella on huolehtia vastuullaan olevien väylien turvallisuudesta ja kulkukelpoisuudesta. Liukkauden torjunta on tässä keskeisin tehtävä. Väylänpitäjällä on lakisääteinen ankara vastuu. Arvion mukaan hiekoitussepeli on liukkaudentorjunnassa luonnonsoraan verrattuna selvästi parempi erityisesti nopeasti muuttuvassa säässä, jolloin lumisade, vesisade, jäätyminen ja sulaminen vaihtelevat nopeasti. Arvion mukaan luonnossora voi väylän ollessa sulana olla jopa vaarallinen, koska pyöreät sorarakeet toimivat kuten laakeri polkupyörän renkaiden tai jopa kengän alla. Luonnon sora tai hiekka voi toimia tyydyttävästi sepeliin verrattuna etenkin lumipolanteella, joka ei ole vielä muuttunut liikenteen vaikutuksesta liukkaaksi.

Hiekoitussepelin tai luonnossoran rakeiden keskinäisestä lujuuserosta ei ole käytettävissä laajaa tutkimustietoa. Rakeen lujuus vaikuttaa siihen, miten paljon materiaali hienontuu seulonnassa, levitysvaiheessa ja liikenteen vaikutuksen alaisena. Rakeen hienontumisella on yhteys katupölyn määrään. Tampereen kaupunki on sitoutunut monin linjauksin kestävän kehityksen edistämiseen. Luonnonsoran käyttämistä tulee harkita erittäin tarkasti vain sellaisiin kohteisiin, joihin korvaavaa materiaalia ei ole kohtuudella saatavissa.

Päätösehdotus oli

Esittelijä

  • Mikko Nurminen, Johtaja

Esitetään kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuuston päätettäväksi:

Tero Mattilan ym. valtuustoaloite ja siihen annettu lausunto merkitään tiedoksi.

Aloite ei anna aihetta muihin kuin lausunnossa esitettyihin toimenpiteisiin.

Päätös

Asia jätettiin pöydälle.

Kokouskäsittely

Juhana Suoniemi esitti asian jättämistä pöydälle. Matti Höyssä kannatti esitystä.

Puheenjohtaja tiedusteli pöydällejättöesityksen saamaa kannatusta ja totesi sen tulleen hyväksytyksi yksimielisesti.

Tiedoksi

Milko Tietäväinen, Kimmo Myllynen, (valtuustosta Tero Mattila)

Muutoksenhaku

Oikaisuvaatimusta tai kunnallisvalitusta ei saa tehdä päätöksestä, joka koskee:

-vain valmistelua tai täytäntöönpanoa (KuntaL 136 §)
-virka- tai työehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista ja viranhaltija on jäsenenä viranhalti-jayhdistyksessä, jolla on oikeus panna asia vireille työtuomioistuimessa (KVhl 50 § 2 mom.)
-etuosto-oikeuden käyttämättä jättämistä (EtuostoL 22 §)

 

Käsitellyt asiat