Päätöksen perustelut
Tampereen kaupungilta on anottu vahingonkorvausta Nirvanrinteenkadulla 17.09.2020 klo 10.15 sattuneesta puuvahingosta. Autotallirakennuksen päälle kaatui puu, joka vaurioitti rakennuksen kattoa ja vahingoitti myös puuaitaa sekä puista kukkalaatikkoa. Myös pihalla pysäköitynä ollut auto vahingoittui puun kaatumisen seurauksena.
Asianosaisen korvausvaatimus on suuruudeltaan yhteensä 4068,69 euroa, joka koostuu autolle aiheutuneista vaurioista 3410,69 euroa (korjaamon arvio), kotivakuutuksen omavastuu osuudesta 250 euroa sekä puun siivouksen kustannuksista 400 euroa (oma arvio) ja puhelinkuluista 8 euroa (oma arvio).
Vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun ja 1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen.
Urakoitsijan selvityksen mukaan puu oli katkennut keskeltä. Puuta oli vaurioittanut pörrökääpä. Alueen puustoa on arvioitu silmämääräisesti, mutta tämän puun huonoa kuntoa ei ollut havaittu.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus tai tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo.
Esinevahingossa korvauksen maksamisen lähtökohtana on aina rikkoutuneen tai tuhoutuneen esineen käypä arvo, jota voidaan pitää korvattavien kustannusten ylärajana.
Kaupunkiympäristön palvelualue katsoo kaupungin olevan korvausvastuussa tapahtuneesta vahingosta, johtuen puun huonosta kunnosta.
Kaupunkiympäristön palvelualue katsoo, että ajoneuvolle aiheutuneista vaurioista voidaan korvata 1000,00 euroa, joka kattaa kaatuneen puun ajoneuvolle aiheuttamien vaurioiden korjaamisen. Asianosaisen esittämä korvausvaatimus ajoneuvolle aiheutuneista vahingoista ylittää ajoneuvon käyvän arvon, josta syystä korvausvaatimusta ei voida kokonaisuudessaan hyväksyä. Vahingonkorvauslainsäädännöllisen yleisen periaatteen (rikastumiskielto) mukaan, vahingonkärsijä tulee saattaa siihen asemaan, jossa hän olisi, mikäli vahinkoa ei olisi aiheutunut. Koska ajoneuvo on useita vuosia vanha ja auton maalipinnassa on olettavasti ollut nähtävissä normaalia iästä ja kulumisesta johtuvaa kulumista, auton korjaaminen ja maalaaminen vaatimuksessa esitetyllä tavalla johtaisi siihen, että vahingonkärsijä pääsisi vahingon johdosta parempaan asemaan, kuin missä hän olisi ollut mikäli vahinkoa ei olisi aiheutunut. Tampereen kaupunki on myös selvittänyt asiassa kilpailevalta kolarikorjaamolta arviota vahinkojen korvaamisesta ja kilpaileva korjaamo on todennut valokuvien perusteella, että kyseisten korjausten suorittaminen kustantaisi noin 900 euroa. Asiassa tulee myös huomata, että kyseisellä ajoneuvolla jäljellä oleva arvo on suurelta osin sen käyttöarvoon perustuva arvo, joka ei kaupungille toimitettujen asiakirjojen perusteella ole varsinaisesti alentunut ajoneuvon ollessa edelleenkin ajokuntoinen. Tämän johdosta katsotaan, että 1000,00 euron suuruinen korvaus korjauskustannuksista on täysi ja kohtuullinen korvaus ajoneuvon vahingoittumisesta.
Edellä selostetun lisäksi asianosaiselle korvataan vakuutuksen omavastuuosuus 250,00 euroa sekä 200,00 euroa kaatuneen koivun oksiston ja pilaantuneen puumateriaalin poiskuljettamisesta sekä puujätteen siivoamisesta pihapiiristä. Puujätteen poiskuljetuksen ja siivoamisen kustannuksissa käytetään sitä hinta-arviota, jonka Tampereen kaupunki olisi itse suurimmillaan joutunut suorittamaan kyseisestä työstä ulkopuoliselle urakoitsijalle. Asianosaiselle tapauksen johdosta aiheutuneet puhelinkulut voidaan korvata erillisellä päätöksellä, mikäli asianosainen toimittaa erittelyn kyseisistä kuluista kaupungille.
Rakennuttamisjohtaja päättää alle 20.000 euron vahingonkorvausten myöntämisestä (Yla 15.1.2019 § 6, Kaupunkiympäristön toimintasääntö 9.2.2021 § 15 [1 kohta 4 §]).