Toimivallan peruste
Tampereen kaupungin hallintosäännön 32 §:n mukaan apulaispormestari päättää johtamiensa lautakuntien osalta lausunnon antamisesta muissa kuin muutoksenhakuun liittyvissä asioissa tai lainsäädännön mukaan viranomaiselle kuuluvissa lupa- ja valvonta-asioissa.
Lausunnot
Tampereen kaupunki kiittää mahdollisuudesta lausua Ympäristöministeriön lausuntopyyntöön hallituksen esitysluonnoksesta ulkoilulain päivittämiseksi.
Tampereen kaupunki pitää perusteltuna, että ulkoilureittisuunnitelman vahvistamiskäsittely siirretään lupa- ja valvontavirastolta kunnan päätettäväksi. Tämä mahdollistaa paikallisten olosuhteiden ja kunnan omien tavoitteiden paremman huomioimisen päätöksenteossa. Tampereen kaupunki kuitenkin katsoo, että ei ole tarpeen säätää lakiluonnoksessa esitetyllä tavalla kunnassa ulkoilureitistä päättävää viranomaista, on riittävää, että päätösvalta ulkoilureittisuunnitelman vahvistamisesta siirtyy kunnalle. Tampere näkee johdonmukaisena, että ulkoilureittisuunnitelman vahvistaminen ja kaavassa osoitettavan ulkoilureitin vahvistaminen olisi kunnassa yhden ja saman tahon vastuulla. Tämä selkeyttäisi päätöksentekoa ja vähentäisi päällekkäisyyksiä.
Säädösluonnoksen pykälään 3 on nostettu uutena asiana kunnan velvollisuus neuvotella kiinteistön omistajan tai haltijan kanssa. Kunnan neuvotteluvelvollisuutta on kuitenkin lievennetty lisäämällä ehto ellei ”jos se on mahdollista ilman huomattavia vaikeuksia”. Etenkin uuden rakennettavan ulkoilureitin perustamisvaiheessa on hyvin luonnollista, että alueen kiinteistönomistajia ja muita asianosaisia kuullaan ja reitin linjausta suunnitellaan vuorovaikutuksessa.
Tampereen kaupungin näkemyksen mukaan neuvotteluvelvoite on jätetty säädöksen perusteluissa tulkinnanvaraiseksi. Jää epäselväksi mikä katsotaan riittäviksi neuvottelujen määräksi ja kestoksi tai milloin voidaan tulkita neuvotteluista aiheutuneen kunnalle huomattavia vaikeuksia. Lakivalmistelussa tulisi harkita neuvotteluvelvollisuuden edellyttämistä kunnalta, etenkin maastoon jo valmiiksi rakennettujen reittien osalta.
Lakiluonnoksessa on tuotu esiin useita rajoittavia tekijöitä, jotka liittyvät ulkoilureitin sijoittamiseen tilanteissa, joissa reitti voisi aiheuttaa huomattavaa haittaa. Tampereen kaupunki katsoo, että säädöksen perusteluista puuttuu selkeä mittaristo tai konkreettiset esimerkit siitä, miten huomattavaa haittaa tulisi arvioida. Uudet arvioitavat vaikutukset tekevät huomattavan haitan tulkinnasta monimutkaista, haitan arviointi erityisesti kiinteistön omistajalle tai haltijalle, luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle sekä maa- ja metsätaloudelle on vaikeaa ennen kuin oikeuskäytäntöä on muodostunut.
Lisäksi pykälässä 3 mainitaan, että ulkoilureittiin voi kuulua myös käyttäjien lepoa sekä reitin huoltoa ja ylläpitoa varten tarvittavat välttämättömät alueet. Lakivalmistelun tausta-aineistossa ja säädöksen perusteluissa ei kuitenkaan ole määritelty, mitä pidetään ulkoilureitin kannalta välttämättömänä alueena. Olisikin perusteltua harkita, voisiko muotoilu olla ”ulkoilureitin kannalta tarpeellinen”, jotta tulkinta olisi joustavampi ja vastaisi paremmin käytännön tarpeita.