Lausunnot
Lakimies Kim Pråhl:
Asianosainen on jäänyt valitsematta virkaan, kun Tampereen kaupunki on hakumenettelyssä tulkinnut asianosaisen ei-kelpoiseksi hakijaksi ja koska asianosainen ei ole ollut yhtä ansioitunut kuin muut tehtävää hakeneet ei-kelpoisiksi tulkitut hakijat. Hallinto-oikeus on kumonnut kaupungin päätökset asiassa lainvastaisina. Se, että kunta tekee päätöksen, joka kumotaan hallintotuomioistuimessa ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kunta olisi toiminut vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaisella tavalla virheellisesti.
Asiassa tulee myös huomata, että vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää tuottamusta tai tahallisuutta sekä syy-yhteyttä vahinkoon. Vahingon tulee olla ollut aiheutunut kaupungin nimenomaisesta laiminlyönnistä ja asiassa tulee arvioida kaupungin toiminnan ja aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden adekvaattisuutta. Vahingonkorvausoikeudessa katsotaan, että vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä ainoastaan tilanteissa, joissa vahinko on ollut ennakoitavissa eli vahingonkorvausvelvollisuutta ei synny, mikäli vahinko on ollut ennalta-arvaamaton.
Nyt käsillä olevassa tilanteessa on asianosainen yksinkertaistetusti väittänyt, että koska häntä ei ole valittu Tampereen kaupungin virkaan, on hän joutunut pitämään asuntonsa Ulvilassa, jotta hän on voinut jatkaa opettamista toisen työnantajansa palveluksessa. Asianosainen katsoo, että hän olisi voinut luopua Ulvilan asunnosta, mikäli Tampereen kaupunki olisi valinnut hänet Kurussa hoidettavaan virkasuhteeseen, koska asianosaisella on ollut myös Kurussa asunto.
Asiassa tulee huomioida se, että asianosaisen asuminen Ulvilassa on ollut täysin asianosaisen oma valinta. Kyseinen seikka on ollut Tampereen kaupungin vaikuttamismahdollisuuksien ulkopuolella. Asianosainen olisi voinut myös työskennellä Kurusta käsin jatkaessaan opettamista toisen työnantajan palveluksessa. Mikäli asianosainen olisi valittu hoitamaan virkaa Kuruun, olisi asianosainen voinut työskennellä Ulvilasta käsin. Tampereen kaupunki ei myöskään ole miltään osin voinut vaikuttaa siihen, että asianosaisella on ollut asunto myös Kurussa ja että asianosainen on tarvinnut asuntoa vanhempiensa hoitamiseksi. Asiassa asianosaisen väittämä vahinko on ollut täysin ennalta-arvaamaton Tampereen kaupungille. Todellisuudessa asianosainen on pitänyt asuntonsa Ulvilassa, jotta hänen työskentelemisensä toisen työnantajan palveluksessa olisi mielekästä. Asianosainen on täten jatkanut asumista Ulvilassa voidakseen ansaita elantonsa toisen työnantajan palveluksessa. Mikään Tampereen kaupungin vaikutuspiirissä oleva seikka tai ennalta-arvattavissa oleva seikka ei ole johtanut siihen, ettei asianosainen olisi voinut luopua Ulvilan asunnosta. Kaupunki ei ole estänyt asianosaista luopumasta asunnostaan Ulvilassa, eikä kaupunki ole velvoittanut asianosaista pitämään asuntoa Kurussa vanhempiensa hoitamiseksi.
Asiassa tulee lisäksi huomioida se, että Tampereen kaupungin virkavalintaa koskeva päätös on kumottu hallinto-oikeudessa lainvastaisena kelpoisuuteen liittyvän tulkinnan johdosta. Tämä ei tarkoita sitä, että kaupunki olisi ollut velvollinen valitsemaan asianosaisen kyseiseen virkasuhteeseen. Tämä johtuu siitä, että kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö voidaan perustellusta syystä jättää valitsematta virkaan ja hänen sijaansa voidaan valita niin sanotusti ei-kelpoinen hakija. Asianosaisella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta tulla valituksi virkaan, vaikka hänet tulkitaankin kelpoiseksi hakijaksi.
Asianosaisen väite ikäsyrjinnästä perustuu siihen, että Tampereen kaupunki ei olisi esittänyt mitään hyväksyttävää perustetta jättää hänet valitsematta virkaan. Tämä väite on virheellinen. Asianosaista ei ole valittu virkaan, koska hänet on katsottu kelpoisuustulkinnassa ei-kelpoiseksi ja tämän lisäksi, asianosainen ei ole ansiovertailussa näyttäytynyt ansioituneimmaksi hakijaksi. Tältä osin on selvää, että asianosaisen valitsematta jättäminen ei ole perustunut hänen ikäänsä. Yhdenvertaisuuslain mukaista syrjintäolettamaa ei asiassa synny pelkän asianosaisen perustelemattoman väitteen johdosta.
Asianosaisen vaatimus asiamieskulujen korvaamisesta on ensinnäkin määrällisesti kohtuuton ja toisekseen, asian käsittelyn ollessa hallintolain mukaista menettelyä, toteaa hallintolain 64 §, että hallintoasiassa kukin vastaa omista kuluistaan. Täten asiamieskulut eivät hallintomenettelyssä tule korvattaviksi.
Kokonaisuutena arvioiden katson, että asianosaisen vahingonkorvausvaatimus, yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitysvaatimus sekä asiamieskuluvaatimus tulee edellä selostetuin perustein kokonaisuudessaan hylätä perusteettomina.