§ 39 Vahingonkorvausvaatimus vesijettivahingosta Ranta-Tampellan kanavan lähellä

Päätöksen perustelut

Tampereen kaupungilta on haettu vahingonkorvausta 11.7.2025 päivätyllä vahingonkorvaushakemuksella 7.6.2024 klo 19:00 sattuneesta Ranta-Tampellan kanavan läheisyydessä sattuneesta vesijettivahingosta. Asianosaisen kertoman mukaan hän ajoi vesijetillä Ranta-Tampellan kanavan lähellä osuessaan liian syvälle asennettuun poijuun. Osuman seurauksena asianosaisen vesijetistä halkesi pohja. Asianosainen kertoo vaatimuksessaan, että osumasta aiheutui kovaääinen pamaus.

Asianosaisen esittämä korvausvaatimus on 2 732,53 euroa koostuen vesijetin huolto- ja korjauskustannuksista.

Saadun selvityksen mukaan kaupungin asentama poiju on ajelehtinut paikaltaan talven aikana Ranta-Tampellan kanavan läheisyyteen. Ilmeisimmin poiju on kulkeutunut jäiden mukana vahinkopaikalle ja valitettavasti poijun värikäs osa on painunut pohjaan siten, ettei kaupunki ole kyennyt poijua havaitsemaan.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan vahingon on velvollinen korvaamaan se, joka tahallaan tai tuottamuksellaan on aiheuttanut vahingon. Tuottamus edellyttää Tampereen kaupungin taholta virhettä tai laiminlyöntiä. Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, mikäli vahingonkärsijä on myötävaikuttanut vahinkoon.

Kaupungin toiminnassa voidaan havaita tuottamus siltä osin, että kaupunki on toiminnassaan käyttänyt poijua, joka on päässyt ajelehtimaan jäiden mukana talven aikana pois siltä paikalta, johon se oli alunperin asennettu. Tältä osin kaupungille syntyy asiassa vahingonkorvausvelvollisuus.

Asiassa tulee kuitenkin huomioida myös vahingonkärsijän oma myötävaikutus syntyneeseen vahinkoon. Vahingonkärsijä on kuljettanut vesijettiä lähellä rantaa sekä lähellä suvantoa suurella vauhdilla. Vauhdista kertoo vesijetille aiheutuneiden vahinkojen laajuus sekä vahingonkärsijän kertomus siitä, että törmäyksestä aiheutui kova pamaus. On selvää, että pienessä vauhdissa aiheutuvasta törmäyksestä ei olisi aiheutunut kyseisenlaisia vahinkoja ja selvää on myös se, ettei törmäyksestä olisi aiheunut suurta pamausta. Asiassa tulee lisäksi huomioida niin sanottu rikastumiskiellon periaate, jonka mukaan vahingonkärsijä ei saa päätyä vahingon takia parempaan asemaan, kuin missä hän olisi ilman vahinkoa ollut. Asianosaisen toimittamista valokuvista käy ilmi, että vesijetin pohjapanssari on ollut kulunut ja uusi pohjapanssari nostaa jetin arvoa sekä käyttöikää. 

Edellä kerrotujen syiden johdosta vahinko ei ole korvattavissa kokonaan. Kaupunki katsoo kohtuulliseksi korvaukseksi 50 % vaaditusta summasta. Kaupunkiympäristön palvelualue katsoo edellä esitetyn perusteella, että korvausvaatimus tulee hyväksyä osittain ja asianosaiselle korvataan 50 % aiheutuneista kustannuksista, yhteensä 1 366,26 euroa.

Sovelletut säännökset:

Vahingonkorvauslaki (412/1974) 2 luku 1 §.

Toimivalta:

Rakennuttamisjohtaja päättää alle 50 000,00 euron vahingonkorvausten myöntämisestä (Hallintosääntö 34 §, kappale kaksi, kohta 11 sekä Kaupunkiympäristön palvelualueen toimintasääntö 9.3.2026 § 4).

Päätös

Korvausvaatimus hyväksytään osittain. Asianosaiselle korvataan 1 366,26 euroa.