Päätöksen perustelut
Viite: Esitys lupaehtojen tarkistamisesta (29.4.2026)
Asian tausta
Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on myöntänyt 20.8.2024 § 77 Tampereen kaupungin Infraomaisuuden hallinta -yksikölle ympäristöluvan jätteenkäsittelytoiminnalle ja kiviaineksen murskaukselle kiinteistöllä 837-320-6030-9 osoitteessa Lempääläntie 31, ns. Lakalaivan kierrätysalueella (TRE:2270/11.02.01/2023). Ympäristölupa sisältää myös ratkaisun, että ympäristöluvan mukaisessa toiminnassa käsitelty käytetty hiekoitussepeli on jätelain 5 b §:n mukaisesti käynyt läpi hyödyntämis-toimen eikä ole enää jätettä (ns. EEJ-päätös). Lupapäätös on lain-voimainen ja se on voimassa 23.8.2029 asti.
Lupaan on ympäristöpäällikön viranhaltijapäätöksellä (9.5.2025) hyväksytty tarkennus toiminta-aikoihin ja vastaanotettavan hiekoitus-sepelin laatuun. Lisäksi vs. ympäristöpäällikön viranhaltijapäätöksellä (14.8.2025) on hyväksytty vastaanotettaviin, käsiteltäviin ja varastoitaviin materiaaleihin myös ratasepeli.
Hakijan esitys ja sen perustelut
Tampereen kaupungin Infraomaisuuden hallinnan -yksikkö (myöh. hakija) esittää ympäristöluvan määräysten 3, 34 ja 37 tarkistamista esityksellään 29.4.2026.
Lupamääräys 3
Lupamääräyksen 3 mukaan toimintaan liittyen alueella saa välivarastoida hakemuksessa esitettyjä materiaaleja kerrallaan yhteensä enintään 300 000 tonnia. Välivarastoitavasta yhteismäärästä saa eri materiaaleja olla kerrallaan varastossa enintään seuraavasti:
- Maa-ainesjäte (17 05 04): 40 000 tn
- Betoni- ja tiilijäte (17 01 01, 17 01 02): 40 000 tn
- Asfalttijäte (17 03 02): 10 000 tn
- Mineraalista jätettä sisältävä maa-aines (17 09 04): 20 000 tn
- Käytetty hiekoitussepeli (20 03 02): 10 000 tn
- Louhe ja muu pilaantumaton kiviaines: 200 000 tn
Lisäksi aiemmin luvan ehtojen tarkistuksessa alueelle on sallittu vastaanotettavaksi myös ratasepeliä enintään 10 000 tonnia vuodessa.
Hakija esittää, että alueelle vastaanotettavaksi sallittuihin materiaaleihin lisätään myös käytetty tai käyttämätön vaahtolasi. Vaahtolasille esitetään käytettävän jätekoodia 170904 - muut kuin nimikkeissä 17 09 01, 17 09 02 ja 17 09 03 mainitut rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät sekalaiset jätteet. Hakija esittää, että vaahtolasin vastaanotto, varastointi ja tarvittaessa käsittely seulomalla sallitaan Lakalaivan kierrätysalueella. Suurimmaksi vuodessa vastaanotettavaksi määräksi esitetään 5000 m3, joka on massaltaan noin 1000 tonnia. Määrä sisältyy alueen jäte-materiaalien 49 000 tonnin kokonaisvastaanottomäärään.
Hakijan mukaan vaahtolasia käytetään infrarakentamisessa kevennys-materiaalina. Vaahtolasi ei sisällä orgaanisia aineksia, se on kemiallisesti stabiili ja palamaton materiaali. Vaahtolasin sisältämät metallipitoisuudet ovat Vna214/2007:n kynnysarvopitoisuuksia pienemmät.
Käytettyä vaahtolasia muodostuu mm. saneerauskohteissa, joissa aiemmin rakennettuja vaahtolasirakenteita puretaan. Käytettyyn vaahtolasiin voi olla sekoittunut vähäisiä määriä kiviainesta. Käyttämätöntä vaahtolasia voi muodostua työkohteissa ylijääneestä materiaalista.
Hakija perustelee, että käytetyn vaahtolasin varastoinnista ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa eikä se lisää toiminnan aiheuttamaa kuormitusta.
Lupamääräys 34
Lupamääräyksen 34 mukaan ”Käsittelyyn ohjattavasta käytetystä hiekoitussepelijätteestä on otettava edustavat kokoomanäytteet erikseen jokaisesta käsittelyerästä ja yhdellä kokoomanäytteellä voidaan tutkia enintään 2000 tonnin erä. Käsiteltävästä hiekoitussepelijätteestä otetuista kokoomanäytteistä on analysoitava jätteen haitta-aineiden kokonaispitoisuudet valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaan-tuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) liitteen mukaisesti määritettynä. Hyödyntämistoimen läpikäyneestä materiaali-virrasta on otettava edustavat kokoomanäytteet erikseen jokaisen seulonnan yhteydessä, enintään 2 000 tonnin suuruisesta tuote-erästä. Hyödyntämistoimen läpikäyneestä materiaalivirrasta otetuista kokoomanäytteistä on analysoitava kellumattomien epäpuhtauksien määrä painoprosentteina ja kelluvien epäpuhtauksien määrä tilavuus-prosentteina. Lisäksi käsitellystä hiekoitussepelistä tulee tutkia ainakin kertaluonteisesti metallien liukoiset pitoisuudet (L/S 10).”
Hakijan esittää määräystä muutettavaksi siten, että kelluvien ja kellumattomien epäpuhtauksien analysointia ei vaadita suoritettavan. Epäpuhtauksien ja roskien määrää on analysoitu kohteessa vuosina 2024 ja 2025. Tulosten perusteella seulomalla käsitellyn hiekoitussepelin sisältämät roskat ovat pääasiassa vähäinen määrä pientä puuainesta. Tulokset on esitetty dokumentissa ”hiekoitussepelin laadunhallinta-raportti Lakalaiva 2025”
Perusteluiksi hakija esittää, että haitta-aineiden liukoiset pitoisuudet on tutkittu käytetyistä hiekoitussepeleistä vuosina 2024 ja 2025. Materiaalista tutkittujen haitta-aineiden liukoisuus on vähäistä, ja kokonaispitoisuuksien tutkimisen voidaan olettaa antavan riittävän varmuuden materiaalin pilaantumattomuudesta. Liukoisten pitoi-suuksien tutkiminen on ympäristöluvassa edellytetty suoritettavan toiminnan alkuvaiheessa ainakin kertaluonteisesti. Esityksen liitteenä olleeseen yhteenvetoraporttiin ”Hiekoitussepelit, koonti näytetuloksista” on koottu tulokset haitta-ainepitoisuuksista eri näytteenottokerroilla.
Hakija esittää, että jatkossa hiekoitussepelin ympäristökelpoisuus varmistetaan tutkimalla metallien-, öljyhiilivetyjen-, PAH-yhdisteiden-, TOC- ja kloridin kokonaispitoisuudet joko käsittelemättömästä tai seulomalla käsitellystä materiaalista otettavasta kokoomanäytteestä. Yksi kokoomanäyte edustaa enintään noin 2000 tonnin erää. Roskaisuutta havainnoidaan silmämääräisesti. Laadunhallintasuunnitelma päivitetään esitettyjen muutosten hyväksynnän jälkeen vastaamaan esitettyä.
Lupamääräys 37
Lupamääräyksen 37 mukaan ”Pintavesitarkkailua tulee toteuttaa hakemuksen liitteenä olevan tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarvittaessa ympäristönsuojeluviranomainen voi tarkkailutulosten perusteella vaatia lisätarkkailua sekä analysoimaan alueella varastoitavien materiaalien haitta-ainepitoisuuksia tarvittavin osin.”
Hakijan mukaan lupa-alueella on suunniteltu tarkkailtavan pintavesi-näytteitä sekä tulevasta että alueelta lähtevästä vedestä. Käytännössä alueella ei virtaa pintavesiä siinä määrin, että niistä pystyisi edustavia näytteitä ottamaan.
Hakija esittää, että pintavesitarkkailua ei edellytetä tehtävän muutoin kuin siinä tapauksessa, että alueelle vastaanotetaan lunta luvan mukaisesti. Mikäli lunta vastaanotetaan, toteutetaan siinä tilanteessa myös pintavesitarkkailu tarkkailuohjelmassa esitetyn mukaisesti.
Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen lausunto
Ympäristönsuojelulain 29 §:n mukaan ympäristöluvanvaraisen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun toiminnan olennaiseen muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa.
Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että hakijan esittämät muutokset toimintaan eivät edellytä ympäristön-suojelulain 29 §:ssä tarkoitettua luvan muuttamista. Ennalta arvioiden muutokset eivät lisää päästöjä tai vaikutuksia ympäristöön.
Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että hakija voi esityksensä mukaisesti vastaanottaa, välivarastoida ja käsitellä seulomalla käytettyä ja käyttämätöntä vaahtolasia. Muilta osin lupamääräys 3 jää voimaan sellaisenaan.
Hakijan jätteenkäsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelman sekä lupa-määräyksen 2 mukaisesti materiaaleja vastaanotetaan vain sellaisista kohteista, joissa ei ole syytä epäillä pilaantuneisuutta. Koska vaahtolasi on kemiallisesti stabiili maanrakennustuote, voidaan sen vastaanotto, välivarastointi ja käsittely sallia Lakalaivan kierrätysalueella. Vaahtolasin vastaanottomäärät sisältyvät ympäristöluvassa sallittuihin vuosittaisiin materiaalien enimmäisvastaanotto-, välivarastointi- ja käsittelymääriin.
Käyttämätön vaahtolasi ei ole jätettä, eikä sen vastaanottamiseen, välivarastointiin tai käsittelyyn tarvitse ympäristölupaa.
Lisäksi ympäristönsuojeluviranomainen lausuu seuraavaa lupa-määräyksen 34 mukaisesta hiekoitussepelijätteen laadun tarkkailusta.
Lupamääräyksen 34 mukaan käsittelyyn ohjattavasta käytetystä hiekoitussepelijätteestä on otettava edustavat kokoomanäytteet erikseen jokaisesta käsittelyerästä ja yhdellä kokoomanäytteellä voidaan tutkia enintään 2000 tonnin erä. Käsiteltävästä hiekoitussepelijätteestä otetuista kokoomanäytteistä on analysoitava jätteen haitta-aineiden kokonaispitoisuudet valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaan-tuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) liitteen mukaisesti määritettynä.
Hakija esittää, että hiekoitussepelin ympäristökelpoisuus varmistetaan tutkimalla metallien-, öljyhiilivetyjen-, PAH-yhdisteiden-, TOC- ja kloridin kokonaispitoisuudet joko käsittelemättömästä tai seulomalla käsitellystä materiaalista otettavasta kokoomanäytteestä.
Ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että hiekoitussepelin ympäristö-kelpoisuus tulee varmistaa käsittelemättömästä materiaalista.
Lupamääräyksessä 34 on myös edellytetty haitta-aineiden kokonaisuus-pitoisuuksien analysointia valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisesti. Hakija on tutkinut vuonna 2024 ja 2025 metallien-, öljyhiilivetyjen-, PAH-yhdisteiden-, TOC- ja kloridin kokonaispitoisuudet valtioneuvoston asetuksen 217/2007 mukaisesti.
Ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että tutkitut haitta-aineet kuvaavat hiekoitussepelin ympäristökelpoisuutta riittävästi, sillä hiekoitussepeliä ei vastaanoteta kohteista, joissa epäillään pilaan-tuneisuutta.
Lisäksi lupamääräyksen 34 mukaan hyödyntämistoimen läpikäyneestä materiaalivirrasta on otettava edustavat kokoomanäytteet erikseen jokaisen seulonnan yhteydessä, enintään 2 000 tonnin suuruisesta tuote-erästä.
Ympäristönsuojeluviranomainen toteaa, että hyödyntämistoimen läpikäyneestä materiaalivirrasta otetuista kokoomanäytteistä on analysoitu kellumattomien epäpuhtauksien määrä painoprosentteina ja kelluvien epäpuhtauksien määrä tilavuusprosentteina. Tulosten perusteella ei ole tarvetta jatkaa kellumattomien ja kelluvien epä-puhtauksien analysointia laboratoriotutkimuksin, vaan jatkossa silmämääräinen tarkkailu on riittävä.
Ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että lupamääräyksen 37 muuttamiselle ei ole perusteita. Ympäristönsuojeluviranomainen toteaa, että jos jonakin vuonna alueelta muodostuu ylivirtaamakaudella hule-vettä niin, että edustava pintavesinäyte pystytään ottamaan, se tulee tehdä lupamääräyksen 37 edellyttämällä tavalla. Jos hulevettä ei kuitenkaan muodostu riittävästi edustavan näytteen ottamiseksi, näytettä ei voi eikä siten tarvitse ottaa. Tästä on kuitenkin ilmoitettava valvonta-viranomaiselle.
Loppuun ympäristönsuojeluviranomainen toteaa, että mikäli esitetyt muutokset lisäävätkin ennalta arvioidusta päästöjä ja vaikutuksia ympäristöön, käsitellään asia uudestaan ympäristöluvan olennaisena muuttamisena ympäristönsuojelulain 29 §:n nojalla.
Sovelletut oikeusohjeet
Ympäristönsuojelulaki (527/2014, 29 ja 65 §:t)
Yhdyskuntalautakunnan Ympäristö- ja rakennusjaoston toimivallan siirrot viranhaltijoille (ympäristö- ja rakennusjaoston päätös 10.3.2026, 25 §)