Päätöksen perustelut
Tampereen kaupungilta on anottu vahingonkorvausta Rantaperkiön venesatamassa 18.10.2020 noin klo 12.30 sattuneesta venevahingosta. Veneen moottorin potkuri vaurioitui osuessaan tuntemattomaan esineeseen. Asianosaisen mukaan muun muassa moottorin potkuri, potkurin akseli, perä ja vaihteisto sekä trimmi vaurioituivat.
Asianosaisen esittämä korvausvaatimus on 500,00 euroa. Korvausvaatimus muodostuu veneen vahingossa kärsimien vaurioiden arvioiduista korjauskustannuksista.
Vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun ja 1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Jos kyseessä on tapaturma, aiheutunut vahinko jää vahingonkärsijän maksettavaksi.
Urakoitsijalta saadun selvityksen mukaan Talvitien satama on harattu 22.10.2020. Satama-alueella harattiin reitti veneluiskasta reittiviitoille saakka. Reitillä ei havaittu mitään esteitä tai esineitä, joihin potkuri voisi osua. Heti veneluiskan jälkeen on reitin sivussa pohjassa laskulaiturin painokivet, jotka ovat pinnasta noin 50 cm syvyydessä. Satama on kauttaaltaan matala, vettä on noin 1,2 - 1,5 m. Liitteessä harausalue ja painokivien paikat sekä pohjassa olevan puun sijainti.
22.10.2020 suoritetun harauksen jälkeen asiassa on kuultu silminnäkijää. Silminnäkijä kertoi olleensa mukana veneessä tarkoituksenaan mahdollisesti ostaa vene (koeajo). Vene oli ollut trailerilla ennen veteen laskua ja silminnäkijä oli tarkastanut silmämääräisesti moottorin sekä veneen kunnon ja todennut niiden olevan kunnossa.
Silminnäkijä kertoi, että vene laskettiin pistolaiturin vasemmalta (aisalaiturin) puolelta veteen, veneen suunta oli sittemmin käännetty ja lähdetty liikkeelle. Silminnäkijän lausunnon ja asionosaiselta saadun tarkennuksen mukainen vahinkopaikka ei sijaitse tutkimuksessa todettujen esineiden läheisyydessä. Moottori oli silminnäkijän mukaan selvästi kolahtanut johonkin, mahdollisesti kiveen. Moottoria ei ollut laskettu täyteen syvyyteen. Silminnäkijä kertoi, että hänen näkemyksensä mukaan veneen reitti oli luonnollinen ja vahinkotapahtuma siten yllätyksellinen. Hän arvioi, että olisi vieraassa satamassa noudattanut vastaavaa ajolinjaa.
Silminnäkijä oli havainnut ainakin kahdessa potkurin lavassa selviä vaurioita, joita ei ollut ennen veneen laskua. Veneellä oli pystynyt osuman jälkeen ajamaan (koeajo) normaalin tuntuisesti, ohjaus ei ollut täristänyt, eikä muitakaan havaittavia ajoa estäviä tekijöitä ollut ilmennyt.
Silminnäkijältä saadun lausunnon perusteella katsottiin, että satama-alue tulee harata uudelleen ennen kuin asiassa voideaan tehdä päätöstä. Sääolosuhteista johtuen (järven jäätyminen) uusintatarkastus satama-alueella päästiin suorittamaan vasta toukokuussa 2021, mikä on osaltaan johtanut asian käsittelyn pitkittymiseen.
Uusintatarkastus suoritettiin toukokuun alussa 2 m leveällä ja 1,5 m syvällä haralla. Erityistä tarkkuutta kiinnitettiin asian käsittelyn yhteydessä tarkentuneen vahinkopaikan (liitekuvassa merkitty oranssilla nastalla) haraamiseen. Toisenkaan harauksen yhteydessä vahinkopaikalla ei havaittu mitään sellaista, mikä olisi mahdollisesti voinut osua moottoriin ja aiheuttaa veneen kärsimät vahingot.
Kaupungin asiassa asianosaiselta sekä silminnäkijältä saamien tietojen perusteella on mahdollista, että veneen moottoriin on osunut sataman alueella ollut tai sinne ajelehtinut vieras esine. Kaupunki ei kuitenkaan ole ennen kyseistä vahinkotapausta saanut kyseisestä satamasta vahinkoilmoituksia tai palautetta mahdollisista vaarallisista esineistä tai muista satama-alueella veneilijöille haittaa aiheuttavista esteistä, jotka olisi tullut satama-alueelta ilmoituksen myötä poistaa.
Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että kaupungilla ei ole asiassa vahingonkorvauslain mukaista tuottamusta eli kaupunki ei ole toiminut huolimattomasti vahinkotapahtumaan nähden eikä kaupungin toiminnalla ole syy-yhteyttä nyt käsillä olevaan vahinkotapahtumaan. Täten Kaupunkiympäristön palvelualue katsoo, että Tampereen kaupunki ei ole korvausvelvollinen, joten korvausvaatimus tulee hylätä.
Rakennuttamisjohtaja päättää alle 20.000 euron vahingonkorvausten myöntämisestä (Yla 15.1.2019 § 6, Kaupunkiympäristön toimintasääntö 9.2.2021 § 15 [1 kohta 4 §]).