Yhdyskuntalautakunnan ympäristö- ja rakennusjaosto, kokous 21.12.2021

Perustelut

Ympäristö- ja rakennusjaosto hyväksyi kokouksessaan 1.12.2020 § 152 sopimuksen ilmanlaadun yhteistarkkailusta vuosille 2021 - 2025 sekä sen liitteenä olleen ilmanlaadun tarkkailusuunnitelman alustavine budjetteineen. Päätökseensä jaosto liitti ponnen, jonka mukaan tarkkailusuunnitelmaa tulee täydentää valtioneuvoston asetuksen ilmanlaadusta 79/2017 (ilmanlaatuasetus) liitteen 12 kohdan II "Ilmansuojelusuunnitelmaa täydentävät tiedot" mukaisten toimien toteuttamismahdollisuuksien selvittämisellä siten, että selvityksen kustannukset jyvitetään kaupungin maksuosuuteen.

Ilmansuojelusuunnitelmasta säädetään ympäristönsuojelulain (527/2014) 145 §:ssä. Sen mukaisesti kunnan on laadittava keskipitkän tai pitkän aikavälin ilmansuojelusuunnitelma, jos ilman epäpuhtauksille 141 §:n nojalla säädetty raja-arvo ylittyy tai on vaarassa ylittyä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmansuojelusuunnitelman sisällöstä. YSL:n 145 §:n mukaisen  ilmansuojelusuunnitelman laatimiseen Tampereella ei ole tarvetta, koska ilmanlaadulle annetut raja-arvot eivät ole Tampereella ylittyneet eivätkä ne ole nykytilanteessa vaarassakaan ylittyä. Toisaalta on tärkeää tarkastella vaihtoehtoja, joilla ilman epäpuhtauksien päästöjä ja pitoisuuksia saadaan laskettua verrattain väljän EU-lainsäädännön vaatimaa tasoa alemmas. Tälle tarkastelulle erinomaisen pohjan antavat ilmanlaatuasetuksen liitteen 12 kohdassa II kuvatut toimet, joiden toteuttamista ilmansuojelusuunnitelman täydentämiseksi voidaan harkita paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

Merkittävää taustamateraalia antaa myös Ympäristöministeriön kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030, joka on EU-direktiiviin perustuva valtion ohjelma. Siinä esitetään Suomen ilmansuojelun nykytila (päästöt, ilmanlaatu, vaikutukset) sekä arvio päästöistä, vaikutuksista ja tarvittavista toimista vuoteen 2030. Se asettaa useille julkisille toimijoille ohjeita ja tavoitteita, joiden pohjalta ilmanlaatua voidaan edelleen parantaa ja altistumista vähentää. Nämä toimet koskevat erityisesti taajamien hengityskorkeuden päästölähteitä (puun pienpoltto ja katupöly, pakokaasut) ja toisaalta ilmanlaatuun vaikuttavia muiden sektorien toimia. Ohjelmassa todetaan liittyen kunnan ilmanlaatuun vaikuttavien päätösten osalta mm. seuraavaa: ”Kaikkien edellä tarkoitettujen päätösten tueksi tarvitaan laaja-alaista toimialojen välisenä yhteistyönä tehtävää vaikutusten ennakkoarviointia, jotta myös vaikutukset ilmanlaatuun ja terveyteen tulevat huomioiduksi”. Tampereella tällaistä kattavaa ennakkoarviointia ei ole ilmanlaadun osalta ohjelman ja asetuksen tarkoittamalla tavalla vielä tehty.

Selvityksessä arvioidaan eri ilmanlaadun parantamiseen pyrkivien toimenpiteiden hyödyt ja kustannukset. Varsinaisten linjausten asettaminen ja erilaisiin toimenpiteisiin ryhtyminen on aina erillinen päätös, mutta se vaatii taustakseen riittävää tietoa. Esimerkiksi Helsingissä on tehty ilmanlaatuasetuksen mukainen selvitys, jonka pohjalta toimenpiteet on valittu. Jo yksin kaupungin nopea kasvu ja rooli maan kakkoskaupunkina puhuu sen puolesta, että ympäristönsuojelun ja ympäristöterveyden kehittämisen näkökulmasta vastaava selvitys olisi järkevää laatia myös Tampereella.

Itsenäinen selvitys tuottaa objektiivista tietoa päätöksenteon ja virkatyön tueksi sekä helpottaa myös tavoitteiden ja toimenpiteiden harmonisointia kaupungin eri toimintayksiköiden välillä. Mahdollisten toimenpiteiden kirjo on varsin laaja, mutta tutkimusten mukaan keskeisiä pienhiukkaslähteitä kaupunkialueilla ovat heti kaukokulkeuman jälkeen katupöly sekä puun pienpoltto. Selvitys antaa mahdollisuuksia tunnistaa ja parantaa toimintamalleja, joilla esimerkiksi näiden haittoja voitaisiin vähentää. Selvitys palvelee myös kansalaisille suunnattua tiedottamista ja valistusta, jolla on suuri merkitys ilmansuojelun toteuttamisessa.