TRE:3888/10.03.01/2022
Yhdyskuntalautakunta hylkäsi päätöksellään 16.8.2022 § 187 poikkeamishakemuksen koskien lupaa muuttaa nykyinen kerrosalaltaan 100 m2 suuruinen lomarakennus asuinrakennukseksi rakennuspaikalla, joka muodostuu tiloista 837-585-8-66 ja 837-585-8-67 osoitteessa Rautalepänpolku 8 Särkijärven rannalla. Päätöksestä valitettiin Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus hylkäsi valituksen päätöksellään 20.10.2023 nro 2008/2023.
Hallinto-oikeuden mukaan hakemuksen mukainen kiinteistö sijoittuu rantavyöhykkeelle, jolla on loma-asutusta. Pysyvästä asutuksesta aiheutuu loma-asutusta laajempi tarve maankäytön suunnitelmalliseen järjestämiseen muun muassa yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuuden sekä palvelujen saatavuuden huomioon ottamiseksi. Pysyvän asutuksen sijoittaminen ranta-alueelle, jolla sijaitsee loma-asutusta edellyttää lähtökohtaisesti kaavallista tarkastelua, jossa alueen maankäytön tarpeet ja maanomistajien yhdenvertainen kohtelu voidaan huomioida laajemmin kuin yksittäistapauksellisessa poikkeamisharkinnassa. Asiaa ei tule arvioida toisin yksinomaan siitä syystä, että rakennuspaikka sijaitsee olemassa olevan asuinalueen läheisyydessä, rakennuspaikka teknisiltä ominaisuuksiltaan mahdollisesti soveltuu ympärivuotiseen asumiseen tai että ranta-alueen kaavoitus ei ole edennyt kunnassa.
Hallinto-oikeus katsoo, että jos valittajalle myönnettäisiin hänen hakemansa poikkeamislupa, maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus edellyttäisi pysyvän asutuksen sallimista myös alueen muille vastaavassa asemassa oleville maanomistajille. Tämä johtaisi suunnittelemattoman pysyvän asutuksen lisääntymiseen alueella.
Edellä selostetuilla perusteilla hallinto-oikeus katsoo, että haetusta poikkeamisesta aiheutuu maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Koska poikkeamisen oikeudelliset edellytykset eivät täyty, hallinto-oikeuden ei ole tarpeen lausua poikkeamisen erityisistä syistä.
Hakija valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen päätöksellään 3083/2023. Korkein hallinto-oikeus ei siten antanut ratkaisua valitukseen perusteluinaan se, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta.
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 20.10.2023 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.3.2024 merkitään tiedoksi.
Oikaisuvaatimusta tai valitusta ei saa tehdä päätöksestä, joka koskee:
-vain valmistelua tai täytäntöönpanoa (KuntaL 136 §) -virka- tai työehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista ja viranhaltija on jäsenenä viranhaltijayhdistyksessä, jolla on oikeus panna asia vireille työtuomioistuimessa (KVhl 50 § 2 mom.) -etuosto-oikeuden käyttämättä jättämistä (EtuostoL 22 §) -varhaiskasvatuslain 57 §:n mukaista huomautusta tai huomion kiinnittämistä (Varhaiskasvatuslaki 63 § 2 mom.)