Perustelut
Oras Tynkkysen ja Minna Minkkisen valtuustokysely:
Äärioikeiston uhkaan varautuminen Tampereella
Suojelupoliisin mukaan äärioikeistolaisen terrorismin uhka on kohonnut Suomessa. Merkittävimmän uhkan muodostavat yksittäiset henkilöt ja pienryhmät. Äärioikeiston toiminnassa painottuvat mm. rasismi, antisemitismi ja muukalaisvihamielisyys, ja viholliskuvassa korostuvat mm. maahanmuuttajat, etniset ja uskonnolliset vähemmistöryhmät sekä poliitikot. [1] Äärioikeiston perimmäisenä tavoitteena on kumota nykyinen laillinen yhteiskuntajärjestys ja viedä ihmisiltä heidän perusoikeutensa. Osa liikkeistä pyrkii tavoitteeseensa myös väkivallan ja terrorismin keinoin.
Äärioikeisto on viime aikoina toiminut aiempaa aktiivisemmin ja julkisemmin myös Tampereella. Äärioikeistolaiset ryhmät ovat kokoontuneet mm. Keskustorilla vappuna pidettyyn Valkoinen vappu kokoontumiseen, jonka järjestäjänä toimi avoimen fasistisena pidetty Sinimusta Liike. Liike poistettiin viime vuonna korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä puoluerekisteristä, koska sen ohjelmassa oli syrjiviä ja kansainvälisen oikeuden vastaisia tavoitteita. Kaikilla puolueen taustayhdistyksen vastuuhenkilöillä on myös tuomiot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan [2]. Tapahtumassa oli mukana myös katupartiointijärjestö Soldiers of Odinin ja kamppailukerho Active Clubin edustajia. Active Clubin jäsenet näkevät itsensä taistelijoina, jotka harjoittelevat sotimista järjestelmää eli demokratiaa ja sen instituutioita kuten poliittisia puolueita vastaan [3]. Osalla toimijoista on myös kytköksiä väkivaltaiseen jo lakkautettuun Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen.
Vappumarssin lisäksi Sinimusta Liike on järjestänyt mm. julkisia lukupiirejä, keskustelutilaisuuksia ja marsseja. Liike on pyrkinyt käyttämään toimintaansa kaupungin tiloja ja näkyviä julkisia tiloja silloin, kun sitä ei ole estetty.
Tämän vuoden vapun tapahtumat osoittivat, että keskustan tilankäytön hallintaa on tarpeen arvioida jatkoa silmällä pitäen. Erityisen huolta herättävää on, että äärioikeiston provokatiivinen vastatapahtuma sallittiin vappumarssin ja sitä seuraavan yleisön välittömään läheisyyteen. Sikäli kun kaupunki ei suoraan voi estää julkisen tilan käyttöä, vaan paikan soveltuvuuden arvioiminen ja mielenosoituksen hajottaminen kuuluu poliisin tehtäviin, toivomme kaupungin neuvottelevan tiiviisti poliisin kanssa. Olisiko tapahtuman kulttuurinen ja symbolinen merkitys voitu tunnistaa ja sijoittaa äärioikeiston mielenosoitus toisaalle? Tai voisiko vappupäivän erityisluonteen vuoksi koko ydinkeskustan määritellä tulevina vuosina tapahtuma-alueeksi, jossa toimintaa voidaan ohjata tarkemmin?
Äärioikeiston toiminta kaupungissa vaikuttaa kaupunkilaisiin monella tavalla. Se voi mm. kaventaa julkisten tilojen turvallisuutta ja luoda pelkoa kaupunkilaisissa, erityisesti ikäihmisissä, lapsissa ja näkyviin vähemmistöihin kuuluvissa henkilöissä. Äärioikeisto voi myös muodostaa uhkan tai aiheuttaa kuormitusta kaupungin työntekijöille, jotka joutuvat työnsä puolesta vastakkain äärioikeistoliikkeitä edustavien henkilöiden kanssa esimerkiksi tilaisuuksien lupia käsitellessään tai järjestystä ylläpitäessään.
Miten kaupunki aikoo varmistaa, että äärioikeiston uhkaan on riittävästi varauduttu ja että äärioikeisto ei aiheuta turvattomuutta kaupunkitilassa? Erityisesti:
Millä ehdoilla kaupungin on lain nojalla mahdollista kieltää yleisen kokouksen järjestäminen, kun kyse on avoimesti demokratian ja ihmisoikeuksien vastaisesta ääriliikkeestä?
Miten tiiviisti kaupunki tekee yhteistyötä poliisin kanssa sen suhteen, miten poliisi sijoittaa, turvaa ja hallitsee kaupunkitilassa järjestettäviä riskialttiita tapahtumia?
Voisiko kaupunki määritellä vappupäivänä koko ydinkeskustan tapahtuma-alueeksi, jossa toimintaa voidaan ohjata tarkemmin?
Kuinka kaupunki turvaa henkilöstönsä äärioikeiston uhkaa vastaan?
[1] https://supo.fi/aarioikeistolainen-ideologia
[2] https://yle.fi/a/74-20159944
[3] https://yle.fi/a/74-20062635
Pormestari Kalervo Kummolan vastaus Oras Tynkkysen ja Minna Minkkisen valtuustokyselyyn:
Edellä on todettu, että yleisötilaisuutta ei ole mahdollista järjestää puolijulkisessa tilassa, ilman tilan omistajan tai haltijan aktiivista myötävaikuttamista. Kokoontumislain 7 §:ssä säädetään järjestäjän velvollisuudesta ilmoittaa ulkona pidettävästä yleisestä kokouksesta poliisille. Ilmoitusvelvollisuus ei koske sisätiloissa tapahtuvaa yleistä kokousta. Lain esitöissä todetaan, että yleisen kokouksen järjestämiseen ulkona muualla kuin yleisellä paikalla tarvittaisiin nykyiseen tapaan aina omistajan tai haltijan lupa, kuten myös sisätiloissa järjestettäviin kokouksiin.
1. Millä ehdoilla kaupungin on lain nojalla mahdollista kieltää yleisen kokouksen järjestäminen, kun kyse on avoimesti demokratian ja ihmisoikeuksien vastaisesta ääriliikkeestä?
Kokoontumislain 9 §:n mukaan yleisen kokouksen saa järjestää ulkona yleisellä torilla, aukiolla, katualueella tai muussa sellaisessa kokoustarkoitukseen soveltuvassa yleisessä paikassa ilman omistajan tai haltijan lupaa. Omistaja tai haltija voi rajoittaa tällaisen paikan käyttämistä kokoustarkoitukseen, jos kokouksen järjestämisestä on odotettavissa kohtuutonta haittaa omistajalle, haltijalle tai ympäristölle.
Esimerkiksi liikenteelle tai sivullisille aiheutuneen kohtuuttoman haitan näkökulmasta löytyy Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYTI) ratkaisu C-112/00 Schmidberger Internationale Transporte Planzüge v. Itävalta 12.6.2003, ECLI:EU:C:2003:333, jossa todettiin, ettei Brennerin moottoritien sulkeminen liikenteeltä mielenosoituksen vuoksi lähes 30 tunniksi rikkonut tavaroiden vapaata liikkuvuutta, vaan jäsenvaltio oli onnistunut löytämään tasapainon kilpailevien intressien välillä.
Tilanteet, joissa mielenosoituksen alkuperäinen idea on epäjärjestyksen aikaan saaminen, eivät nauti Euroopan ihmisoikeussopimuksen suojaa. Toisaalta kokoontumislaki ei mahdollista mielenosoituksen ennakollista kieltämistä vastoin kuin käsitteellisesti toisen kokoontumistyypin eli yleisötilaisuuksien. Tämä on muodostunut ongelmaksi esimerkiksi suhteessa toimintakieltoon asetettujen tai lakkautettujen yhdistysten yrityksiin järjestää mielenosoituksia. Poliisilla on kokoontumislakiin perustuen toimivalta antaa ohjeita ja määräyksiä sekä tietyin edellytyksin myös keskeyttää tai päättä yleinen kokous, so. tyypillisimmin mielenosoitus.
Kokoontumislain 10 §:n mukaan, jos samassa paikassa ilmoitetaan järjestettäväksi samanaikaisesti useita yleisiä kokouksia eikä niiden samanaikainen järjestäminen ole mahdollista, etusija on kokousilmoituksen ensimmäisenä tehneellä järjestäjällä, jollei kokouspaikan perinteisestä tai sopimukseen perustuvasta käytöstä muuta johdu. Poliisi voi tällöin osoittaa yhteyshenkilöiden kanssa neuvoteltuaan muut kokoukset siirrettäviksi toiseen ajankohtaan tai toiseen, kokouksen tarkoituksen kannalta sopivaan paikkaan.
Jos yleisen kokouksen järjestäminen ilmoitetussa paikassa vaarantaa ihmisten turvallisuutta, aiheuttaa huomattavaa haittaa ympäristölle tai vahinkoa omaisuudelle, häiritsee kohtuuttomasti sivullisia tai liikennettä taikka valtiovierailuun tai julkisyhteisön järjestämään kansainväliseen kokoukseen kuuluvaa tai suojelun tarpeeltaan niihin rinnastettavaa tilaisuutta, poliisi voi yhteyshenkilön kanssa neuvoteltuaan osoittaa kokouksen siirrettäväksi toiseen, kokouksen tarkoituksen kannalta sopivaan paikkaan.
Poliisi voi lisäksi liikenteen sujuvuuden sitä vaatiessa ja yhteyshenkilön kanssa neuvoteltuaan määrätä kulkueen reittiä muutettavaksi ottaen kuitenkin huomioon, ettei reitin muutoksella vaaranneta kulkueen tarkoitusta. Poliisi voi ryhtyä tässä pykälässä mainittuihin toimenpiteisiin ilman neuvottelua yhteyshenkilön kanssa, jos yhteyshenkilö ei ole tavoitettavissa.
2. Miten tiiviisti kaupunki tekee yhteistyötä poliisin kanssa sen suhteen, miten poliisi sijoittaa, turvaa ja hallitsee kaupunkitilassa järjestettäviä riskialttiita tapahtumia?
Tampereen kaupunki tekee jatkuvaa yhteistyötä poliisin kanssa päivittäisturvallisuuden, yleisötapahtumien, kaupunginosakehittämisen ja myös mielenosoitusten osalta. Yhteistyö on siten monimuotoista ja kattaa useita eri osa-alueita. Yhteistyötä tehdään mm. hot spot -analyysien avulla, joissa tunnistetaan paikat, joissa tapahtuu toistuvasti häiriöitä tai onnettomuuksia, ja muutetaan ne turvallisemmiksi. Lisäksi kaupungin tapahtumatoimistolla on erityinen rooli isojen yleisötilaisuuksien turvallisuuden edistämisessä. Poliisin rooli mielenosoituksiin liittyen on moninainen. Poliisin tehtävistä kokoontumislain soveltamisalan piirissä olevissa asioissa on säädetty yleisesti lain 19 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan poliisilla on 1) turvaamistehtävä, 2) valvontatehtävä sekä 3) puuttumistehtävä. Poliisin resurssoinnista ja poliisipartioiden sijoittelusta vastaa poliisilaitos eikä Tampereen kaupungilla ole tähän kantaa.
On huomattava, että tilaisuuden järjestäjä, on kyse sitten mielenosoituksesta tai yleisötilaisuudesta, vastaa ensisijaisesti turvallisuuden järjestämisestä. Tähän liittyen pelastusviranomainen on keskeinen toimija. Pelastuslain (379/2011) 16 § velvoittaa toimittamaan yleisötilaisuuden pelastussuunnitelman viimeistään 14 vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista tiedoksi hyvinvointialueen pelastusviranomaiselle. Pelastussuunnitelma on laadittava, mikäli yleisötilaisuuteen osallistuvien ihmisten suuri määrä tai muun erityisen syyn vuoksi sisältyy merkittävä henkilö- tai paloturvallisuusriski. Kokoontumislain 14 §:n mukaan yleisötilaisuuden järjestämisestä on tehtävä kirjallinen ilmoitus järjestämispaikan poliisille vähintään viisi vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista.
Mielenosoitusten hallinta on tärkeä osa kaupungin ja poliisin yhteistyötä. Esimerkiksi vuoden 2025 vappumarssin yhteydessä kaupunki ja poliisi arvioivat yhdessä tapahtumien sijoittumista ja turvallisuutta.
3. Voisiko kaupunki määritellä vappupäivänä koko ydinkeskustan tapahtuma-alueeksi, jossa toimintaa voidaan ohjata tarkemmin?
Mielenosoitus on yksi sananvapauden käyttämisen muoto, jonka lisäksi mielenosoituksia suojaa myös kokoontumisvapaus. Mielenosoitusoikeus onkin siten poliittinen perusoikeus, joka turvataan Suomen perustuslain (731/1999) 13 §:n ensimmäisessä momentissa osana laajempaa kokoontumisvapauden suojaa.
Kokoontumisvapauteen voidaan perusoikeussäännöksen perusteella tunnistaa sisältyvän myös kokoontumisen luvanvaraisuuden kielto. Oikeuskirjallisuudessa Teuvo Pohjolainen ja Tuula Majuri ovat todenneet säännöksen kieltävän sekä ennakollisen lupamenettelyn että sellaisen ennakkoilmoitus-menettelyn, joka tosiasiassa estäisi kokouksen järjestämisen esimerkiksi ilmoituksen tekemiselle asetetun kohtuuttoman pitkän aikarajan suhteen. Edelleen heidän mukaansa kielto rajoittaa myös mahdollisuuksia puuttua jälkikäteen kokoontumisvapauden käyttämiseen. Sinänsä vaatimusta ennakkoilmoituksista (tai jopa Suomessa perustuslain kieltämistä luvista) ei voi kuitenkaan pitää EIS 11 artiklan vastaisena.
Julkisella vallalla on yleinen velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen (perustuslain 22 §) sekä erityiset velvollisuudet yhtäältä edistäen yksilön osallistumis- ja vaikuttamisoikeuksia (perustuslaki 14.4 §) Koska näiden lisäksi kokoontumislain 4 §:ssä on erikseen säädetty julkisen vallan velvollisuudesta edistää kokoontumisvapauden käyttämistä, jää poliisin harkintamarginaali asiassa melko pieneksi. Toisin sanoen, jos kokouksen järjestämisestä ei aiheudu 7.1 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta haittaa, tulee poliisin suhtautua tilaisuuteen myötämielisesti.
Mikäli Tampereen kaupunki haluaisi rajata tietyn alueen tapahtuma-alueeksi, olisi sinne mahdollista asettaa mm. yksityistä turvallisuuspalvelua. Tapahtuma-alue tulee kuitenkin olla tarkkaan rajattu, jotta sinne saapuva yleisö mieltää alueen alkamisen. Tapahtuma-alueesta ja sen välittömästä läheisyydestä muodostuu myös se alue, missä sinne asetettu järjestyksenvalvoja voi käyttää turvapalvelulain mukaisia toimivaltuuksia.
Tapahtuma-aluetta ei kuitenkaan ole mahdollista laajentaa sen luonteiseksi, että se sisältäisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvontaa. Merkitystä on sanalla yleinen, jonka valvonta on säädetty poliisin tehtäväksi. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (1085/2015) 5 §:n mukaan vartioimisliiketoiminnassa ei saa ottaa vastaan toimeksiantoa, joka sisältää sitoumuksen ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta.
4. Kuinka kaupunki turvaa henkilöstönsä äärioikeiston uhkaa vastaan?
Tampereen kaupunki on laatinut yleisohjeen uhka- ja väkivaltatilanteiden ennakoinnista ja hallinnasta työpaikoilla. Ohje täydentää Tampereen kaupungin turvaopasta. Ohjeessa korostetaan ammattitaitoisen asiakaspalvelun ja hyvien vuorovaikutustaitojen merkitystä työntekijöiden turvallisuudelle.
Kaupunki turvaa henkilöstön turvallisuuden sekä fyysistä että psyykkistä uhkaa vastaan, kouluttamalla riskiperustaisesti eri ammattiryhmiä. Lisäksi konkreettisissa tilanteissa kaupungilla on toimintamalli eri tasoisten uhkatilanteiden hoitamiseen. Tällöin mukaan tulevat poliisin lisäksi turvallisuuspalveluita tuottava Securitas ja työterveyshuolto Pirte. Tampereen kaupungilla on varautumisvelvoitteensa erilaisten häiriö- ja uhkatilanteiden varalle. Tyypillisimpiä varautumisen teemoja ovat esimerkiksi tulipalo, kiinteistötekniikan kuten vesi- tai viemäriputkien rikkoutuminen, sähkökatko ja uhka ja väkivaltatilanteet. Varautumiseen velvoittavaa sääntelyä on mm. työturvallisuuslaki (738/2022), jonka 27 § velvoittaa työnantajaa uhka- ja väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemiseen, jos työhön liittyy ilmeinen väkivallan uhka sekä 28 § jossa on kyse työntekijään kohdistuvasta hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavasta häirinnästä tai muusta epäasiallista kohtelusta
Tampereen kaupungin iskienhallinta- ja turvallisuusjohtaja on jäsenenä sisäministeriön koordinoimassa kansallisessa väkivaltaisen ekstermismin ja radikalisoitumisen ennalta estävän toiminnan verkostossa. Hän on myös puheenjohtajana Pirkanmaan alueellisessa verkostossa, jonka tehtävä on luoda alueellista tilannekuvaa väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyvistä ilmiöistä alueella. Verkoston tehtävä on myös edistää laajasti teemaan liittyvää yhteistyötä, kasvattaa osaamista ja luoda alueellisia toimintamalleja. Verkoston työhön osallistuu useita eri tahoja kaupunkiorganisaatosta, Pirkanmaan hyvinvointialueelta, poliisista, muista viranomaisista ja useista eri järjestöistä.
Valmistelijat
Jouni Perttula
Henri Rikander