Päätöksen perustelut
Tampereen kaupungilta on haettu vahingonkorvausta 8.11.2022 päivätyllä vahingonkorvaushakemuksella 24.8.2022 Lokomonkadulla sattuneesta hulevesivahingosta. Asianosaisen kertoman mukaan kiinteistöllä sijaitseviin toimitiloihin oli tullut vettä rankkasateen vuoksi noin 30 senttiä. Lähes kaikki toimitilan kalusteet kastuivat ja menivät piloille, minkä lisäksi myös 1200 liikennetyökirjaa meni pilalle ja muita tarvikkeita tuhoutui.
Asianosaisen esittämä korvausvaatimus on 11 310,69 euroa koostuen kastumisen takia pilalle menneiden kalusteiden ja muiden samassa yhteydessä tuhoutuneiden tarvikkeiden arvosta sekä muista vahingon aiheuttamista kustannuksista.
Vahingonkorvauslain mukaan vahingon on velvollinen korvaamaan se, joka tahallaan tai tuottamuksellaan on aiheuttanut vahingon. Tuottamus edellyttää Tampereen kaupungin taholta virhettä tai laiminlyöntiä.
Vahingonkorvauslaissa todetaan, että jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.
Tampereen kaupunki on esittänyt oman näkemyksensä laajoine perusteluineen korvausvastuustaan suhteessa kyseisellä kiinteistöllä 24.8.2022 sattuneeseen hulevesivahinkoon Yhdyskuntalautakunnan päätöksellä 10.6.2025 § 188. Kyseiseen päätökseen viitaten kaupunki on katsonut olevansa vastuussa kolmanneksesta niistä vahingoista, jotka vahingonkorvauslain mukaan ylipäätään tulevat tämän vahinkotapauksen osalta korvattaviksi. Kaupungin kannan mukaan kolmanneksen ylittävältä osalta korvausvaatimukset tulee hylätä, sillä kiinteistön omistaja on omalla toiminnallaan ja laiminlyönneillään ollut sekä myötävaikuttamassa vahingon syntymiseen että sen laajuuteen.
Kiinteistöllä on vahinkohistoriaa jo pidemmältä ajalta, mikä on ollut hyvin nykyisen kiinteistön omistajan tiedossa. Kaupunki on tehnyt vuonna 2013 päätöksen kiinteistöllä sattuneesta hulevesivahingosta (Tilaajapäällikkö 27.9.2013 § 129), jossa vahingon aikaan kiinteistöllä vuokralla olleelle vuokralaiselle on maksettu korvausta tiloissa kastuneista sekalaisista tavaroista. Korvauksen määrään on kuitenkin vaikuttanut laskevasti vuokralaisen oma tuottamus, sillä tavaroita on säilytetty lattioilla vaikka edellisen vesivahingon yhteydessä on tullut selväksi, että rankkasateiden yhteydessä rakennuksen sisään saattaa tulvia vettä. Kiinteistön omistaa yhä sama taho ja kaupunki katsookin, että kiinteistön omistajan olisi tullut saattaa kyseinen seikka myös nykyisen vuokralaisen tietoon. Kiinteistön omistaja on myös useaan otteeseen itse tuonut esiin kaupungin kanssa käydyissä keskusteluissa, että hänen on pakko tiedottaa tiloja vuokratessaan kyseisen kiinteistön tulvaherkkyydestä.
Asianosaisen toimittamista kuvista käy selvästi ilmi, että merkittävää osaa kastuneista tarvikkeista ja materiaaleista on säilytetty vahingon tapahtuma-aikaan lattialla, mikä on ollut omiaan laajentamaan aiheitunutta vahinkoa.
Vahingonkorvauslain mukaisesti esinevahinkona korvataan tuhoutuneen esineen arvo. Tällä tarkoitetaan nimenomaisesti tuhoutuneen esineen käypää arvoa vahinkohetkellä, ei vastaavan esineen uushankintahintaa. Kaupunki on tarkastellut vahingonkärsijän korvausvatimuksen liitteinä olleita valokuvia sekä kuitteja ja hyväksyy kuittien perusteella käytettynä ostettujen esineiden hinnan myös tuhoutuneeiden esineiden hinnaksi. Uutena ostettujen tuotteiden osalta kaupunki tekee kaavamaisen vähennyksen ja toteaa että vastaavia tuotteita löytyy esim, tori.fi sivustolta 50 % halvemmalla kuin kuittien mukainen uushankintahinta.
Kaupunkiympäristön palvelualue katsoo edellä esitetyn perusteella, että korvausvaatimus tulee hyväksyä osittain. Asianosaiselle korvataan yhteensä 2 500,00 euroa.
Sovelletut säännökset:
Vahingonkorvauslaki (412/1974) 2 luku 1 §, 5 luku 5 §, 6 luku 2 §.
Toimivalta:
Rakennuttamisjohtaja päättää alle 50 000,00 euron vahingonkorvausten myöntämisestä (Hallintosääntö 34 §, kappale kaksi, kohta 10 sekä Kaupunkiympäristön palvelualueen toimintasääntö 3.3.2025 § 4).