Päätöksen perustelut
Asianosainen on toimittanut Tampereen kaupungille korvausvaatimuksen vuonna 2021, jonka hän on sittemmin uudistanut.
Kaupunki on selvittänyt asiaa asianosaisen korvausvaatimuksen perusteella satamatoimistosta. Satamatoimisto on ollut yhteydessä kaupungin vahinkohetken mukaiseen satamaurakoitsijaan Pajapekka Oy:hyn.
Asianosaisen vaatimuksen mukaan hänen talvisäilytyksessä olleeseen veneeseen on syksyllä 2020 ilmestynyt siirtolappu, jonka mukaan vene piti siirtää lyhyellä varoitusajalla. Asianosainen oli tavoitellut lapussa ollutta yhteyshenkilöä, tuloksetta. Asianosainen joutui tämän jälkeen lähtemään Ouluun, kun hänen isänsä oli sairastunut. Asianosaisen vaatimuksesta käy ilmi, että hän on viettänyt paljon aikaa Oulussa marraskuusta tammikuun loppupuolelle saakka. Palattuaan Tampereelle oli asianosainen käynyt veneensä luona ja huomannut, että hänen venettään oli siirretty. Asianosaisen vaatimuksen mukaan veneen talvisäilytyspressu oli romahtanut ja hänen trailerinsa perälauta oli kadonnut. Ilmeisimmin myös trailerin aisalukko on murrettu.
Asianosainen vaatii Tampereen kaupungilta vahingon johdosta vahingonkorvausta veneen sisäkaton uudelleenverhoilusta, trailerin perälaudan uusimisesta, uudesta pressusta sekä asian hoitamisesta (kilometrikorvaukset) yhteensä 2359,36 euroa. Asianosainen on myöhemmin esittänyt myös vaatimuksen viivästyskorosta.
Selvitys ja oikeudellinen arviointi
Tampereen kaupunki on pyrkinyt selvittämään tapahtumia. Kaupungin urakoitsija kiistää siirtäneensä venettä. Todettakoon selkeyden vuoksi, että myöskään kaupungilla itsellään ei ole työntekijöitä, joiden tehtäviin kuuluisi siirrellä talvisäilytysalueella olevia veneitä.
Asiassa jää epäselväksi kuka on asianosaisen venettä mahdollisesti siirtänyt. On huomioitava, että alueelle on ollut pääsy myös kaikilla sataman kesä- ja talvikäyttäjillä ja veneen siirto on täten voinut tapahtua usean eri henkilön toimesta. Asiassa todettakoon, että mikäli kaupunki olisi siirtänyt venettä, ei kaupunki olisi siirtänyt venettä vahinkoa aiheuttaen tai ainakaan jättänyt ilmoittamatta vahingosta vahingonkärsijälle.
Asiassa tulee lisäksi huomioida, että mikäli kaupunki olisi siirtänyt venettä, ei siirto itsessään olisi aiheuttanut suojapressun hajoamista, eikä myöskään perälaudan katoamista. Todennäköisintä on, että venettä ei asianosaisen vaatimuksessa kerrotulla tavalla ole käyty katsomassa talvikaudella pitkään aikaan ja pressun päälle kertynyt lumikuorma on aiheuttanut pressun rikkoontumisen.
Perälaudan katoamisen osalta todettakoon, että mikäli kaupunki tai sen urakoitsija olisi siirtänyt venettä, olisi perälauta siirretty takaisin oikealle paikalleen tai mikäli perälaudan putoamista ei olisi huomattu, olisi perälauta jäänyt paikalleen maahan, mistä se olisi ollut myöhemmin löydettävissä. Perälaudan katoaminen vaikuttaa ilkivallalta tai siltä, että joku on mahdollisesti jopa anastanut perälaudan omaan käyttöönsä.
Kokonaisuudessaan arvioiden, asiassa jää toteennäyttämättä, että kaupunki tai sen urakoitsija olisi ylipäätään siirtänyt vahingonkärsijän venettä. Toisekseen, mikäli venettä olisi siirretty, ei veneen pressu olisi tuossa yhteydessä hajonnut ja todennäköistä on, että pressu on rikkoontunut lumikuorman johdosta. Kolmanneksi, trailerin perälaudan katoamisen ei myöskään tulisi tapahtua, vaikka kaupunki venettä olisikin siirtänyt, vaan katoaminen on todennäköisimmin tapahtunut ilkivallan/anastuksen johdosta.
Kaupunki ei ole vastuussa veneistä niiden talvisäilytyksen aikana. Vahingonkärsijä on kuvannut vaatimuksessaan, että kyse oli erittäin lumisesta talvesta ja vahingonkärsijä on ollut sydäntalvella pitkään poissa Tampereelta, eikä veneestä ole säännöllisesti huolehdittu esimerkiksi suuri lumikuorma huomioiden. Asianosaisen käyttämät talvipressu sekä telineet eivät ole kestäneet asianosaisen poissaolon aikana niiden päälle sataneen lumen kuormaa.
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan se joka tuottamuksesta tai tahallisesti aiheuttaa toiselle vahingon on velvollinen korvaamaan sen. Tampereen kaupungin tai sen työntekijöiden tai sen käyttämän urakoitsijan toiminnassa ei ole havaittavissa vahingonkorvauslain mukaista huolimattomuutta eikä tahallisuutta. Edellä kerrotun johdosta asianosaisen korvausvaatimus tulee hylätä kokonaisuudessaan perusteettomana.
Sovelletut säännökset:
Vahingonkorvauslaki (412/1974) 2 luku 1 §.
Toimivalta:
Rakennuttamisjohtaja päättää alle 50 000,00 euron vahingonkorvausten myöntämisestä (Hallintosääntö 34 §, kappale kaksi, kohta 11 sekä Kaupunkiympäristön palvelualueen toimintasääntö 18.12.2025 § 4).