Perustelut
Julia Sangervon valtuustokysely:
Tampere on järvien ympäröimä kaupunki, jossa uintimahdollisuuksien saavutettavuus on tärkeä osa asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja kaupunkiviihtyvyyttä. Uiminen on edullinen, matalan kynnyksen liikuntamuoto, joka sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille. Lähiuimapaikat tarjoavat mahdollisuuden päivittäiseen virkistäytymiseen, sosiaalisiin kohtaamisiin sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden ylläpitoon. Saavutettavat uimapaikat ovat keskeisiä myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Ilmaston lämmetessä hellejaksot yleistyvät ja pitenevät, jolloin turvalliset ja helposti saavutettavat viilentymispaikat ovat entistä tärkeämpiä.
Kasvavassa kaupungissa tarve uimapaikoille tulee entisestään lisääntymään. Myös pormestariohjelmassa on linjattu tavoitteeksi lisätä uintimahdollisuuksia ja matalan kynnyksen ulkoliikuntapaikkoja.
Tästä huolimatta yksittäisiä uimapaikkoja ollaan poistamassa. Esimerkiksi Koukkuniemenpuiston vanha ja suosittu uimalaituri aiotaan muuttaa näköala- ja onkilaituriksi ilman uimaportaita, mikä käytännössä estäisi uimisen. Laituri on ollut monille tamperelaisille tärkeä uimapaikka, jonne on tultu varta vasten myös kauempaa. Sen merkitystä kuvaa kaupunkilaisten laatima ja satojen ihmisten allekirjoittama adressi uintimahdollisuuden säilyttämisen puolesta:
https://www.adressit.com/koukkuniemenpuiston_uimalaituri_sailytettava
Koukkuniemen uimalaituri on ollut suosittu uintilaituri erityisesti rauhallisempia uimapaikkoja kaipaaville, kuten aistiyliherkille, jotka kuormittuvat suurista ihmismassoista. Laiturin ylläpito on ollut kaupungille hyvin edullista: lähinnä portaiden kausittainen asennus ja poisto. Kustannukset ovat pieniä suhteessa laituriin liittyvään hyvinvointi-, terveys- ja matkailuarvoon.
Laiturin poistaminen heikentäisi alueen viihtyvyyttä, lisäisi turvattomampaa uimista kiviltä ja kaventaisi mahdollisuuksia liikuntaan ja Näsijärven rannoista nauttimiseen. Lähistöllä sijaitseva Lystilaituri tarjoaa jo esteettömät mahdollisuudet maisemien ihailemiseen ja onkimiseen. Sen sijaan uimapaikkoja on vähän ja ne ovat usein ruuhkaisia.
Vastaava päätös tehtiin aiemmin Rauhaniemen läntisemmällä laiturilla, josta uimatikkaat poistettiin turvallisuussyistä. Käytännössä uiminen jatkuu siellä edelleen, mutta nyt selvästi vaarallisemmin kiviltä ja laiturin rakenteista kiipeillen. Tämä osoittaa, ettei uimamahdollisuuden poistaminen laiturilta estä sen käyttöä, vaan heikentää turvallisuutta.
Täten kysyn valtuustolta ja viranhaltijoilta:
1. Miten varmistamme riittävän määrän uimalaitureita ja -rantoja Tampereella tulevaisuudessa, kun väkiluku ja tarve entisestään kasvavat?
2. Voisiko Koukkuniemen vanhan uintilaiturin uimamahdollisuus säilyä alueen uudistustöiden yhteydessä? Vastaavasti, voisiko myös Rauhaniemen läntisen laiturin uimatikkaat palauttaa? Montako tällaista epävirallisempaa uintipaikkaa Tampereella on ja mikä on suunnitelma niiden tulevaisuudelle?
Jos aikaa kyselytunnilla jää, kysyn vielä suullisesti seuraavan kolmannen kysymyksen:
3. Miten varmistamme riittävän uimaopetuksen kaikille ikäryhmille Tampereella? Koskien erityisesti pieniä lapsia ja koulujen sekä varhaiskasvatuksen kautta tapahtuvaa uimaopetusta, mutta myös niitä nuoria ja aikuisia, jotka eivät ole lapsena saavuttaneet riittävää uimataitoa.
Apulaispormestari Anne-Mari Jussilan vastaus Julia Sangervon valtuustokyselyyn.
1. Riittävän uimaopetuksen varmistaminen kaikille ikäryhmille
Tampereen kaupunki tarjoaa uimaopetusta eri ikäryhmille monipuolisesti:
- Perheet: Vauvauintiryhmien ohjaus on kehitetty lapsilähtöiseksi, tukien myönteistä ja turvallista suhdetta veteen.
- Perusopetus: Kaikille alakoulun luokille tarjotaan vähintään kaksi uimaopetustuntia vuodessa. Opetuksen sisältö etenee alkeistaidoista pelastautumiseen ja uimataidon kehittämiseen 9. luokkaan mennessä. Yläkoulussa liikunnanopettajat vastaavat opetuksesta.
- Lapset, nuoret ja aikuiset: Kaupunki järjestää iltauimakouluja, rantauimakouluja ja aikuisille suunnattuja ryhmiä. Keväällä 2025 maauimalaan perustettiin ylimääräisiä ryhmiä suuren kysynnän vuoksi.
2. Uimataidon määritelmä ja opetussuunnitelman tavoitteet
- Uimataito määritellään Suomessa kykynä uida yhtäjaksoisesti vähintään 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Tämä määritelmä on myös Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) suositusten mukainen.
- SUH suosittelee uimaopetuksen aloittamista jo esiopetuksessa ja painottaa vesiturvallisuustaitojen merkitystä osana kansalaistaitoja.
- Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet korostavat uimataitoa osana liikunnan opetusta:
- 1.–2. luokat: Vesiliikuntaan tutustuminen ja alkeisuimataito.
- 3.–6. luokat: Perusuimataito ja pelastautumistaidot.
- 7.–9. luokat: Uimataidon kehittäminen ja vedestä pelastamisen taidot.
3. Uimaopetuksen toimivuus perusopetuksessa
Oppivatko lapset uimaan nykyjärjestelyin?
Nykyiset opetuskäytännöt tarjoavat perustan uimataidon oppimiselle, mutta opetuskertojen määrä ei takaa kaikille riittävää uimataitoa. Syksyllä 2024 tehty muutos alakoulujen uimaopetuksen suunnitelmaan pyrkii vahvistamaan erityisesti vesitaitavuutta ja turvallisuuden tunnetta.
Uimataidon polarisaatio ja toimenpiteet
- Kohdennetut ryhmät: Esimerkiksi Hervannan naisten uintivuoro tarjoaa maahanmuuttajataustaisille tytöille mahdollisuuden opetussuunnitelman mukaiseen uimaopetukseen. Lisäksi samalla vuorolla tarjotaan harrasteryhmiä kohderyhmälle.
- Soveltuva opetus: Erityisryhmille järjestetään soveltavaa uimaopetusta eri uimahalleissa, mutta soveltavan uinninopetuksen tarjonnan kehittäminen on edelleen tarpeellista.
- Lupa harrastaa/treenata -ryhmät: Mahdollistavat uimaopetuksen koulupäivän yhteydessä.
4. Haasteet ja kehittämistarpeet
Valvontavastuut ja resurssien käyttö
Nykytilanteessa liikunnanohjaajat vastaavat sekä opetuksesta että oppilaiden valvonnasta pesu- ja pukutiloissa. Tämä vie tehokkaasta ohjaustoiminnasta jopa kaksi tuntia päivässä. Opetuspalveluiden tulisi ottaa vastuu oppilaiden valvonnasta pesu- ja pukutiloissa, jotta liikunnanohjaajien resurssit voitaisiin kohdentaa kokonaan opetukseen.
Allastilan puute
Uimahallien kapasiteetti ei vastaa kysyntää. Esimerkiksi elokuussa 2025 erilaisiin uintiryhmiin:
- Hakijoita: 1630
- Ryhmään päässeet: 423
- Varalla: 989
Tämä osoittaa selkeän tarpeen uimahalli-investointien edistämiselle ja tarjonnan lisäämiselle.
Nopeat toimenpiteet
- Tesoman uimahalli: Voidaan avata lauantaisin klo 12, jolloin halli olisi käytettävissä ohjatuille ryhmille ja seuroille. Tämä mahdollistaisi 3–4 uimaopetusryhmän lisäämisen.
- Tämä vähentäisi kaksi tuntia aukioloaikaa muilta käyttäjäryhmiltä, mutta omavalvontaperiaatteella seuratoimintaa voisi olla samanaikaisesti kaupungin uimakoulujen kanssa, jolloin hallin kapasiteetti hyödynnetään tehokkaasti.
- Jos halutaan, että uimahalli olisi kaikille avoinna laajemmin viikonloppuisin (esim. klo 9–18), tulisi lisätä resursseja uinninvalvontaan ja ohjaustoimintaan.
- Pyynikin uimahalli: Huoltoaamu siirrettäisiin huoltoiltaan, jolloin koko päivä olisi käytettävissä ohjattuun toimintaan. Kustannusvaikutukset tulee selvittää.
Kesän 2026 kehittäminen
- Junior Life Saver -kurssit maauimalassa.
- Uintikurssien lisääminen toukokuulle ja syyskuulle, jolloin maauimala ei ole sesonkikäytössä.
5. Pitkän aikavälin kehittämistoimet
- Painopisteen siirto pieniin oppilaisiin (1.–3. lk): Tavoitteena turvata alkeisuimataito varhaisessa vaiheessa. Isompien oppilaiden opetus keskittyisi vesiturvallisuuteen ja pelastautumiseen, ja tunteja allokoitaisiin pienille oppilaille enemmän.
- Uinninopetuksen aloittaminen esikouluikäisille: Tällä hetkellä resurssit eivät riitä, mutta tarve on tunnistettu ja tämä mahdollisuus vaikutuksineen tulisi selvittää.
- Aamupäivien varaaminen koululaisille: Tulisi selvittää kustannus- ja toiminnalliset vaikutukset, jos uimahallit olisivat aamupäivisin vain koululaisten käytössä. Non-stop-uimakoulut koululaisille voisivat tehostaa opetusta.
- Tunnistaminen ja tavoittaminen: Erityisesti maahanmuuttajataustaiset tai muusta syystä uimaopetuksesta kokonaan pois jäävät oppilaat tulisi tunnistaa ja tarjota heille kohdennettua opetusta.
- Soveltavan uinninopetuksen lisääminen: Tarjontaa on tällä hetkellä rajallisesti niin kaupungilla kuin seuroilla.
- Uimahalli-investoinnit: Tilantarve kasvaa kaupungin ja seuratoiminnan mukana.
- Tapahtumat ja kannustimet: Esimerkiksi äitienpäivänä ilmainen sisäänpääsy äideille ym.
Keskeinen huomio: Yhteistyön ja resurssien merkitys
Uimaopetuksen kehittäminen edellyttää tiivistä ja rakenteellista yhteistyötä liikuntapalveluiden, perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen välillä. Lisäksi järjestöyhteistyön rooli korostuu.
Mikäli allastilaa allokoidaan enemmän lasten ja muiden väestöryhmien opetukseen, tulee arvioida toiminnalliset ja taloudelliset vaikutukset. Samalla on tärkeää huomioida, että toiminnan kasvattaminen voi edellyttää myös henkilöstöresurssien lisäämistä tai palveluiden tuottamista ostopalveluin.
- Miten varmistamme riittävän määrän uimalaitureita ja -rantoja Tampereella tulevaisuudessa, kun väkiluku ja tarve entisestään kasvavat?
Tampereen kaupungin kasvaessa ja uusien asuinalueiden kaavoituksen edetessä huomioidaan aina kuntalaisten mahdollisuus omaehtoiseen liikuntaan. Sekä uusien alueiden suunnittelussa että vanhojen alueiden muutoksissa tehdään laajaa poikkihallinnollista yhteistyötä, jotta erilaiset palvelut – kuten liikunta- ja virkistysmahdollisuudet – tulevat huomioiduksi.
Konkreettisia esimerkkejä tästä ovat:
- Härmälään rakenteilla oleva uimaranta
- Eteläpuiston kaavaan sisältyvät sauna ja uimaranta
- Aitolahti–Teisko-alueelle kaavoitetut uimarannat ja uimapaikat
Tällä hetkellä Tampereen kaupungin liikuntapalvelut ylläpitävät 33 uimarantaa. Lisäksi kaupungissa on lukuisia uimapaikkoja, joiden ylläpidosta vastaavat esimerkiksi yhdistykset, seurat tai muut kaupungin palveluryhmät.
Kaikkia kaupungin uimarantoja ja uimapaikkoja säätelee laki kulutuspalvelujen turvallisuudesta, jonka mukaisia niiden on oltava. Ajoittain joudutaan esimerkiksi purkamaan laitureita heikkojen rakenteiden vuoksi, ja uusia rakennetaan investointien sallimissa rajoissa.