Perustelut
Ida Leinon valtuustokysely:
Uimataito on elintärkeä kansalaistaito, jonka jokaisen kansalaisen tulisi oppia liikkuakseen turvallisesti vesillä. Uimataito määritellään Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton mukaan seuraavasti: “Henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle, ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen.”
Kuudesluokkalaisten valtakunnallisia uimataitotutkimuksia tehdään säännöllisin väliajoin, ja vuoden 2022 tutkimustuloksissa huomattiin, että kuudesluokkalaisten uimataito on heikentynyt. Reilu puolet, 55 prosenttia, kuudesluokkalaisia on uimataitoisia, kun vastaava luku vuoden 2016 tutkimuksessa oli 76. Myös täysin uimataidottomien lasten määrä on kasvanut: vuonna 2016 heitä oli yksi prosentti ja vuonna 2022 heitä oli 2-5 prosenttia sukupuolesta riippuen. Vuonna 2022 aikuisista 53 prosenttia ilmoitti olevansa uimataitoisia.
Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) uimataito mainitaan liikunnan opetuksen tavoitteissa uimataito mainitaan yksittäisenä taitona läpi koulupolun. Alkuopetuksessa tavoitteena on tutustuttaa oppilas vesiliikuntaan ja varmistaa alkeisuimataito. 3.-6. luokan osalta tavoitteena on opettaa uimataito, jotta oppilas pystyy liikkumaan vedessä ja pelastautumaan vedestä. Tämä tarkoittaa 50 metrin uimista kahdella eri uintitavalla sekä sukeltamista 5 metriä pinnan alla. Yläkoulun osalta tavoite on vahvistaa uima- ja vesipelastustaitoja, jotta oppilas osaa sekä uida että pelastautua ja pelastaa vedestä.
Koulujen lisäksi uimataidon oppimiseksi uimaopetusta järjestetään uimakouluissa ja kaupungissa on erilaisia uimisen mahdollisuuksia niin uimahalleissa, maauimalassa kuin luonnonvesillä. Helteisenä kesänä ihmiset suuntaavat viettämään aikaa entistä useammin veden ääreen. Ikävä kyllä tämä on näkynyt hukkuneiden määrän kasvuna verrattuna viime vuosiin.
Tampere on kahden järven ympäröimä kaupunki. Siksi meidän on turvattava jokaiselle kaupunkilaiselle turvallinen mahdollisuus nauttia vesistöistämme ja ehkäistä hukkumisia. Kysynkin apulaispormestarilta ja viranhaltijoilta:
1. Mikä on Tampereen tilannekuva uimaopetuksen toimivuudesta perusopetuksessa? Oppivatko lapset uimaan peruskoulun aikana nykyjärjestelyin?
2. Miten kaupunki aikoo reagoida mahdolliseen uimataidon polarisaatioon, jotta uimataidon oppisi nykyistä useampi lapsi ja nuori?
Lähteet:
Suomen Uimaopetus. ja Hengenpelastusliitto ry. Uimataito Suomessa. 18.8.2025.
https://suh.fi/toiminta/uimaopetus/uimataito-suomessa/
Opetushallitus. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 18.8.2025.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Apulaispormestari Anne-Mari Jussilan vastaus Ida Leinon valtuustokyselyyn:
Mikä on Tampereen tilannekuva uimaopetuksen toimivuudesta perusopetuksessa? Oppivatko lapset uimaan peruskoulun aikana nykyjärjestelyin?
Uimaopetus perusopetuksessa
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa uimataito on määritelty liikunnan opetuksen keskeiseksi sisällöksi. Tavoitteena on, että oppilaat saavuttavat turvallisen uimataidon, johon kuuluu 200 metrin yhtäjaksoinen uiminen, josta 50 metriä selällään, sekä perusvalmiudet vedestä pelastautumiseen. Opettaja vastaa oppilaiden valvonnasta oppitunneilla, mutta uimahalleissa yhteistyön merkitys uimahallien henkilökunnan kanssa korostuu erityisesti sekaryhmien pesutilojen valvonnassa.
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) suosittelee alakoulun jokaiselle vuosiluokalle kuutta uimaopetustuntia sekä uinnin opetusta jo esiopetuksessa. Valtakunnallisesti vuoden 2022 kansallisen uimataitotutkimuksen mukaan vain 55 % kuudesluokkalaisista Suomessa osasi uida opetussuunnitelman mukaisesti. Tampereen yläkouluissa liikunnanopettajien mukaan täysin uimataidottomia oppilaita on kouluittain noin 7–10 %, eikä heikosti uivien oppilaiden uimataito yleensä kehity yläkoulun aikana, elleivät he osallistu uintitunneille.
Osallistuminen uintitunneille vaihtelee kouluittain. Esteitä ovat muun muassa suihkutilojen yksityisyyden puute sekä kehonkuvaan liittyvät paineet, erityisesti tytöillä ja maahanmuuttotaustaisilla oppilailla. Uimataidottomuus korostuu myös maahanmuuttotaustaisilla oppilailla, joille järjestetään omia uintivuoroja, mutta osallistuminen on silti vähäistä.
Alla on tiivistetty ja laskettu eri kouluista annettuja oppilasmääriä ja niiden osuuksia (prosentteina). Tiedot ovat suuntaa antavia, koska tietoja ei ole saatu kaikista kouluista.
Miten kaupunki aikoo reagoida mahdolliseen uimataidon polarisaatioon, jotta uimataidon oppisi nykyistä useampi lapsi ja nuori?
Tampereen kouluissa uimaopetuksen suurin haaste on osallistumattomuus, joka koskettaa sekä monikulttuurisia oppilaita että kantasuomalaisia. Taustalla vaikuttavat muun muassa uimataidon puutteesta kumpuava häpeä sekä alastomuuteen liittyvät vaikeudet. Pesutilojen valvonta vaatii opettajien ja uimahallien henkilökunnan yhteistyötä sekä selkeitä toimintamalleja.
Uimaopetuksen kehittämisessä korostuu erityisesti valmistavan opetuksen ja vuosiluokkien 1–3 oppilaiden tarve lisätä uintikertoja. Tavoitteena tulisi olla kolme uintikertaa lukukaudessa eli kuusi kertaa vuodessa, jotta uimataito kehittyisi varhaisessa vaiheessa riittävästi. Nykyinen kaksi uintikertaa vuodessa on melko vähän, kun tavoitteena on vahvistaa uimataitoa. Näin voimme tukea varhaista opetusta, jolloin kehohäpeä ja muut esteet eivät vielä rajoita osallistumista.
Uintivuorojen jakautumisessa, lukujärjestysten laatimisessa ja tilojen käytön optimoinnissa on tarvetta vahvistaa yhteistyötä sekä tarkastella koulujen toimintamalleja, jotta uintimahdollisuudet olisivat kaikkien saatavilla tasapuolisesti. Kaupungin eri palvelualueet, kuten perusopetus ja liikuntapalvelut, tulevat tekemään tiiviimpää yhteistyötä prosessien sujuvoittamiseksi, jotta nykyisiä resursseja hyödyntäen vedessä vietetty aika ja siten uimaopetuksen määrä saadaan maksimoitua mahdollisimman monen lapsen kohdalla. Koulujen sijainti uimahalleihin nähden aiheuttaa eriarvoisuutta, ja tähän pyritään vastaamaan laajentamalla uimahallien aukioloaikoja sekä kehittämällä kuljetusjärjestelyjä.
Valmistavan opetuksen oppilaille kehitetään kohdennettuja uimaopetusohjelmia, joissa huomioidaan kulttuuriset ja kielelliset tarpeet sekä järjestetään joustavia ja eriytettyjä uintivuoroja eri ryhmille. On tärkeää kuitenkin huomioida, että uskonnolliset ja kulttuuriset syyt eivät voi olla este osallistua yhteiseen, pakolliseen opetukseen.
Uimaopetuksen laadun kehittämisessä jäntevöitetään uimataidon arviointia ja kehitetään uimataidon todentamisen käytänteitä. Uimataito arvioidaan ja tilastoidaan jatkossa säännöllisesti, jotta puutteet voidaan tunnistaa ajoissa ja korjata.
Vanhemmille tiedotetaan uimaopetuksen tärkeydestä ja turvallisuudesta monilla kielillä ja kulttuureilla, ja kannustetaan viemään lapsia uimaan myös vapaa-ajalla. Alkuopetuksen oppilaiden vanhemmille kehitetään materiaaleja uimaopetuksesta, ja vesiliikkumisen sekä luonnossa liikkumisen tärkeydestä järjestetään yhteisiä vanhempainiltoja, joita hyödynnetään myös valmistavan opetuksen osalta.
Näillä toimenpiteillä Tampere pyrkii varmistamaan, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori saavuttaa turvallisen uimataidon perusopetuksen aikana.
Valmistelijat:
opetusjohtaja Ulla Ojalammi
pedagoginen asiantuntija Kaisa Tuomarla.