Perustelut
Pohjantähti Keskinäinen vakuutusyhtiö on esittänyt Tampereen kaupungille 5.4.2024 takaisinsaantivaatimuksen koskien 29.8.2023 osoitteessa Keskuojankatu 12 (Tampereen TTVI-Kiinteistöt Oy) sattunutta hulevesivahinkoa. Pohjantähden vahinkonumero on 982-1496425.
Pohjantähden takaisinsaantivaatimus on hylätty yhdyskuntalautakunnan päätöksellä 21.1.2025 § 13.
10.2.2025 päivätyssä oikaisuvaatimuksessaan Pohjantähti esittää päätöksen oikaisemiselle perusteiksi kaupungin riittämättömät ennaltaehkäisevät toimenpiteet, hulevesijärjestelmän riittämättömän kapasiteetin, asemakaavan vastaisen rakentamisen, kiinteistön tulvasuojauksen ja padotuskorkeuden sekä omaisuuden suojan. Lisäksi vakuutusyhtiön mukaan kaupunki ei voi vedota siihen, ettei alueella ole virallista tulvariskialuetta. Pohjantähti myös uudistaa takaisinsaantivaatimuksessa esittämänsä perusteet takaisinsaannille.
Pohjantähti pitää kaupungin ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä riittämättöminä viitaten pitkälti vuonna 2019 tehtyyn perkausraporttiin. Raportissa todetaan muun muassa, että mikäli ympäristön kiinteistöjä halutaan suojata harvinaisempia tulvatilanteita vastaan, edellyttäisi tämä tulvapenkereitä ja todennäköisesti kiinteistökohtaisia hulevesipumppaamoja. Vakuutusyhtiön mukaan hulevesijärjestelmän ennaltaehkäisevä kunnossapito ja riittävä kapasiteetin varmistaminen kuuluu kaupungin vastuulle. Lisäksi sen mukaan vahingon välitön syy on ollut kiinteistön ulkopuolisten sadevesien kulkeutuminen kiinteistölle. Pohjantähden mukaan kaupunki ei ole tehnyt perkausraportin mukaisia korjaustoimenpiteitä missään määrin mutta toteaa Keskuojankatu 12 kiinteistöllä olevan kolme hulevesipumppaamoa.
Edellistä koskien Tampereen kaupunki katsoo olevan huomionarvoista, että pumppaamoiden täytyy myös purkaa vetensä jonnekin. Voidaan kuitenkin todeta, että yhteisellä katselmuksella (kaupungin ja vakuutusyhtiön sekä kiinteistön edustajat) Keskuojankatu 12 kiinteistöllä 4.9.2024 kaikkia purkuputkia ei havaittu, eli voidaan todeta, että niitä ei ole rakennettu oikein tai purkuputkia ei ole kunnossapidetty.
Oikaisuvaatimuksessa nostetaan myös esiin, että kiinteistön omistajalta saadun tiedon mukaan kiinteistön hulevesiongelmat ovat jatkuneet jo ainakin kymmenen vuoden ajan vuodesta 2014 alkaen. Kiistatonta asiassa on kuitenkin se, että kiinteistö on rakennettu siten, että rakennukset eivät kaikilta osin täytä kiinteistölle asetettuja padotuskorkeuksia. Nyt käsittelyssä olevan vahinkotapauksen yhteydessä vahinkoja kärsinyt rakennus on rakennettu merkittävästi alle padotuskorkeuden. Vahinkotapauksen osalta tulee myös ottaa huomioon pelastuslain omatoimista varautumista koskevat säädökset. Pelastuslain mukaan kiinteistön omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan ehkäistävä vaaratilanteiden syntymistä ja varauduttava henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa. Oikaisuvaatimuksessa tuodaan myös esiin, että kaupunki veloittaa kyseisen kiinteistön hulevesijärjestelmän ylläpidosta 3870 euroa vuodessa ja että vuosimaksu määräytyy kiinteistön pinta-alan mukaan. Tosiasiassa kiinteistön hulevesimaksu määräytyy kiinteistön pinta-alan lisäksi kaavayksikön asemakaavan mukaisen käyttötarkoituksen mukaan ja hulevesimaksulla katetaan kunnalle hulevesien hallinnasta aiheutuvat kulut. Maksu ei siis koske eikä sisällä kiinteistön oman hulevesijärjestelmän ylläpitoa millään muotoa.
Toiseksi Pohjantähti toteaa kunnan hulevesijärjestelmän kapasiteetin olleen vahinkotapahtuman aikaan riittämätön. Oikaisuvaatimuksessa todetaan kaupungin vetoavan siihen, että sademäärä 28.8.2023 oli poikkeuksellinen (yli 60 milliä vuorokaudessa). Vakuutusyhtiön mukaan tämä pitää sinällään paikkansa mutta hulevesijärjestelmien suunnittelussa on otettava huomioon myös mahdolliset voimakkaat ja poikkeukselliset sademäärät. Oikaisuvaatimuksessa todetaan, että sade ei ole ollut niin poikkeuksellinen, etteikö asianmukaisilla hulevesien hallintatoimilla tulvimista olisi voitu estää. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että kyseinen sademäärä voitaneen luokitella harvinaiseksi, mutta ennakoitavaksi tapahtumaksi, jota varten hulevesijärjestelmien pitäisi olla mitoitettu. Vakuutusyhtiö näkee, että koska kaupunki on vastuussa hulevesijärjestelmän toimivuudesta, hulevesien hallinnan tulee kattaa myös äärimmäiset tai poikkeavan suuret sademäärät ja, että kaupungin väite sademäärän poikkeuksellisuudesta ei vapauta sitä vastuusta, koska hulevesijärjestelmän huono kunto ja puuttellinen kunnossapito ovat olleet keskeisiä tekijöitä vahingon syntymisessä. Vakuutusyhtiö toteaa myös, että koska kaupunki on julkista valtaa käyttävä yhteisö, on sillä hulevesiojan korjaamatta jättämisen laiminlyönnin vuoksi korvausvastuu, koska korjaamiselle kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu.
Kaupunki toistaa oman näkemysensä sen suhteen, että vahinkotapahtuman hetkellä vesisateen määrä on ollut erityisen poikkeuksellinen. Rankkasateen määritelmä täyttyy, mikäli 12 tunnin sadekertymä on vähintään 15 milliä. Vahinkopäivänä sateen määrä on ollut noin nelinkertainen edellä mainittuun määritelmään nähden. Vertailukohtana kyseiselle sadetapahtumalle voidaan käyttää koko elokuun keskimääräistä sadekertymää vuosien 1991-2020 otannalla, joka on ollut 66 milliä. Käytännössä 28.8.2023 on 12 tunnin sisällä satanut kokonaisen kuukauden kertymää vastaava määrä vettä. Kaupunki toteaa myös, ettei se ole laiminlyönyt hulevesijärjestelmän kunnossapitoa. Kaupungilla ei ole velvollisuutta mitoittaa hulevesijärjestelmää kattamaan kaikkia mahdollisia rankkasadetilanteita, eikä se ole mitenkään mahdollistakaan. Lisäksi voidaan todeta vakuutusyhtiön viittauksen julkisyhteisön korvausvastuuseen olevan virheellinen. Kyseinen vahinkotapahtuma ei ole syntynyt julkista valtaa käytettäessä ja vahingonkärsijä nimenomaisesti tuo esiin toistuvasti sen, että vahinko olisi aiheutunut puutteellisen kunnossapidon johdosta. Tätä ei voida pitää vahingonkorvauslain tarkoittamana julkisen vallan käyttönä.
Kolmanneksi Pohjantähti tuo esiin, että kaupunki on takaisinsaantivaatimusta koskevassa päätöksessään vedonnut siihen, että kiinteistön rakentaminen olisi ollut osittain asemakaavan vastaista. Vakuutusyhtiön mukaan mikäli näin on ollut, kaupungilla on ollut mahdollisuus puuttua tähän jo ennen vahinkoa. Täten Pohjantähti katsoo, että kaupunki ei voi jälkikäteen vedota asemakaavan vastaisuuteen ja samalla vapauttaa itseään vastuusta hulevesien hallinnan ja niiden aiheuttamien vahinkojen suhteen. Vakuutusyhtiö lisää, että kaupunki on sallinut tilanteen jatkua vuosien ajan ilman, että se olisi vaatinut kiinteistön omistajaa muuttamaan alueen rakennetta asemakaavan mukaiseksi, mikäli kiinteistöllä oleva rakennus on asemakaavan vastainen. Vakuutusyhtiö toteaa myös, että se ei ole saanut kiinteistön loppukatselmuspöytäkirjaa kaupungilta pyynnöstään huolimatta. Oikaisuvaatimuksessa todetaan myös, että kaupungin väite siitä, että kiinteistöllä olevat kaksi purkua olisivat jääneet toteuttamatta, ei pitäisi paikkaansa. Perusteluksi esitetään, että kiinteistöllä on yhteensä kolme hulevesipumppaamoa ja että kyseiset pumppaamot olisi todettu yhteisessä katselmuksessa (4.9.2024). Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi olevan selvää, että hulevesiojan tulvimisen takia kiinteistölle tullut ja sinne kuulumaton tulvavesi ylittää hulevesipumppaamoiden oman pumppauskapasiteetin.
Kaupunki toteaa edelliseen kappaleeseen liittyen, että oikaisuvaatimuksessa puhutaan pumppaamojen ja purkujen osalta sinänsä kahdesta eri asiasta, sillä pumppaamoiden määrä ei suoraan korreloi purkuputkien määrän kanssa. Kaupunki toistaa tässä kohtaa aiemmin esittämänsä toteamuksen siitä, että kaksi LVI-lupakuvassa esitettyä purkua, joita ei havaittu katselmuksella, ovat ilmeisesti jääneet toteuttamatta. Kaupungin selvityksen mukaan kiinteistöä on huomautettu asemakaavan vastaisesta rakentamisesta (Lupatunnus 24-0461-R) useampaan otteeseen, viimeksi suullisesti 30.10.2024 loppukatselmuksen yhteydessä. Rakennusvalvontaviranomaisen kertoman mukaan kiinteistön omistaja ei ollut aikeissa ryhtyä toimenpiteisiin. Kaupunki on toimittanut vakuutusyhtiölle sen pyytämän loppukatselmuspöytäkirjan 14.2.2025. Valitettavasti pöytäkirjaa ei ehditty toimittaa muutoksenhakuajan puitteissa, mutta vakuutusyhtiöllä on asiakirjan saatuaan ollut vielä mahdollisuus muuttaa tai päivittää oikaisuvaatimustaan mikäli asiakirjan toimittamisen jälkeen on ilmennyt siihen tarvetta.
Neljänneksi oikaisuvaatimuksessa nostetaan esiin kiinteistön tulvasuojaus ja padotuskorkeus. Oikaisuvaatimuksessa todetaan kaupungin väittävän, että kiinteistöllä olevat rakennukset on rakennettu padotuskorkeuden alapuolelle. Vakuutusyhtiön mukaan, vaikka näin olisi, tämä ei vapauta kaupunkia hulevesien järjestämisen tai rakentamisen valvonnan vastuusta. Oikaisuvaatimuksessa kerrotaan, että kiinteistöllä sijaitseva vahingoittunut rakennus on ollut alueen ensimmäinen rakennus vuonna 1985 ja että se on rakennettu vuosien 1983-1985 välillä tuolloisen hyvän rakennustavan, mutta myös asemakaavan mukaisesti. Pohjantähden mukaan, mikäli rakentamisen määritelty padotuskorkeus (korko) on ollut väärä, on kaupunki hyväksynyt rakennuksen koron rakennusluvassa ja loppukatselmuksessa kyseiselle kiinteistölle.
Kaupunki toteaa edellä esitettyyn liittyen, että rakentamiseen liittyviä lakeja ja asetuksia on noudatettava. Jo vuoden 1976 rakentamismääräyskokoelmassa (C2 Veden- ja kosteudeneristys Määräykset, kohta 2.2.1) on säädetty, että rakenteiden on estettävä maaperän kosteuden ja maahan valuvien pintavesien haitallinen tunkeutuminen rakenteisiin ja sisätiloihin. Myöhemmin ympäristöministeriön antamassa asetuksessa rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017, 5 § 1 momentti) on säädetty, että sisäisistä ja ulkoisista kosteuslähteistä peräisin oleva vesihöyry, vesi, lumi tai jää ei saa haittaa aiheuttaen kulkeutua rakenteisiin. Lisäksi, kuten jo aiemmin mainittiin, on kiinteistö laiminlyönyt pelastuslaista seuraavaa velvoitetta omatoimiseen varautumiseen. Kuten jo aiemmassa kaupungin asiassa antamassa päätöksessä todettiin, kiinteistöllä sijaitsevat rakennukset on rakennettu padotuskorkeuden alapuolelle. Kaupungin tietojen mukaan vedenpinta ei ole ylittänyt kiinteistölle asetettua padotuskorkeutta missään vaiheessa tulvimisenkaan aikana. Mikäli rakennukset olisi rakennettu hyvän rakentamistavan mukaisesti padotuskorkeuden yläpuolelle tai mikäli kiinteistöllä olisi varauduttu siihen riskiin, jonka padotuskorkeuden alapuolelle rakentaminen aiheuttaa, ei vahinkoa olisi kiinteistölle aiheutunut.
Viidenneksi vakuutusyhtiö tuo oikaisuvaatimuksessaan esiin, että kaupunki ei voi vedota siihen, ettei alueella ole virallista tulvariskialuetta. Vakuutusyhtiön mukaan se, että Tampereella ei ole tulvariskilainsäädännön tarkoittamaa tulvariskialuetta, ei poista kaupungin vastuuta hulevesien hallinnasta asemakaava-alueella vaan hulevesien asianmukainen ohjaaminen on kaupungin vastuulla myös silloin, kun alue ei ole virallinen tulvariskikohde. Oikaisuvaatimuksessa todetaan, että hulevesitulvien riskit voidaan arvioida etukäteen ja, että laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) antaa tämän tehtävän kunnille. Edellä mainitun lain mukaan kuntien täytyy tehdä hulevesistä aiheutuvien tulvariskien alustava arviointi (19 §) ja tulva-alueiden tarkistusväli on 6 vuotta (20 §). Jos kunnassa on merkittävä tulvariskialue, kunnan pitää laatia alueelle tulvavaarakartta ja tulvariskikartta sekä tehdä tulvariskien hallintasuunnitelma. Vakuutusyhtiön mukaan kaupungin väite siitä, että ojan perkaaminen ei olisi estänyt nyt käsillä olevaa vahinkoa, on perusteeton. Koska hulevesiojaa ei ollut perattu tai ruopattu ennen tulvimista, eikä sen kapasiteettiä tai mitoitusta muutettu olosuhteiden vaatimalle tasolle ennen onnettomuutta, on aiheutunut vahinko vakuutusyhtiön mukaan ollut väistämätön. Oikaisuvaatimuksessa todetaan lisäksi, että ojan virtaama oli mitattu vuonna 2019 eikä ojan kunnostamiseksi ollut tehty sen jälkeen mitään. Vahinko tapahtui elokuussa 2023, joten vakuutusyhtiö katsoo ojan olleen hoitamattomana vahinkohetkellä vielä huonommassa kunnossa kuin vuonna 2019, eikä se vakuutusyhtiön mukaan ole vetänyt sadevesiä juuri lainkaan ja padotuksen vuoksi vesi on noussut kiinteistölle. Vakuutusyhtiö toteaa olevan selvää, että jos kunnossapidosta olisi huolehdittu asianmukaisesti, ei vesi olisi vallannut ojan ympäristöä.
Tampereen kaupunki toistaa aiemmassa päätöksessään esittämänsä kannan siitä, että se on järjestänyt hulevesien hallinnan alueella asianmukaisella tavalla ja näin ollen täyttänyt sille kuuluvan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen velvollisuuden hulevesien hallinnan järjestämisestä asemakaava-alueella. Kaupunki toteaa lisäksi, että alue ei täytä laissa tulvariskien hallinnasta tarkoitetun merkittävän tulvariskialueen määritelmää, ja näin ollen kaupungilla ei ole ollut velvollisuutta laatia kyseisen alueen osalta tulvavaarakarttaa ja tulvariskikarttaa eikä tehdä tulvariskien hallintasuunnitelmaa. Todettakoon myös, että hulevesioja perattiin kaupungin toimesta ennen vahinkotapahtumaa jo vuonna 2019, missä yhteydessä mainittu perkausraportti myös laadittiin. Lisäksi voidaan todeta, että kyseisen raportin perusteella ojan perkaaminen ei olisi estänyt nyt käsiteltävää vahinkotapahtumaa, kuten myös kaupungin aiemmalla päätöksellä mainittiin.
Kuudenneksi oikaisuvaatimuksessa väitetään Tampereen kaupungin rikkoneen TTVI-Kiinteistöt Oy:n omaisuuden suojaa. Vakuutusyhtiö perustelee väittämää sillä, että kaupunki olisi tuottamuksellaan selvästi ja vakavasti laiminlyönyt hulevesiojan tulvantorjuntavelvollisuutensa ja omaisuuden suojan. Vakuutusyhtiön mukaan kaupungin olisi tullut ryhtyä riittäviin huleveden tulvimisesta aiheutuviin tulvavallitoimenpiteisiin, ruoppaamiseen, patokaivojen tekemiseen ja muihin vastaaviin riittäviin toimenpiteisiin. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan käytännön toimiin on ryhdytty kaupungin toimesta vasta vahinkotapahtuman jälkeen.
Tampereen kaupunki katsoo, että sillä ei ole tuottamusta suhteessa nyt käsiteltävänä olevaan vahinkotapahtumaan. Kaupunki on järjestänyt alueella hulevesien hallinnan asianmukaisella tavalla, eikä se ole laiminlyönyt sille kuuluvia kunnossapitovastuita hulevesiojan suhteen. Kaupungin tietojen mukaan alueen kiinteistöille asetettu padotuskorkeus ei ole ylittynyt. Perkausraportin yhteenvedossa todetaan, että: "Ojan muokkaaminen siten, että tulvimista ei esiintyisi harvinaisemmilla sateilla tai sulamistilanteissa ei käytännössä ole mahdollista." Tämä ei tarkoita, ettei mitään olisi tehty, vaan sitä, että kaupunki pyrkii tekemään ensisijaisesti toimenpiteitä, joilla on vaikutusta. Ojan virtausta parantavina toimenpiteinä putket ovat muutettu avo-ojaksi ennen purkua Pyhäjärveen (valmistunut 2022) sekä TESC-keskuksen (Pirkkahalli) pysäköintikentän alla (valmistunut 2025). Esimerkiksi TESC-keskuksen putkituksen avaamisen suunnittelusta on ollut tarjouspalaveri 27.4.2023. Lisäksi kaupunki on suunnitellut ylivuotoreitin Pyhäjärventien E12 reunaan parantamaan muun muassa Sarankulman alueen (mukaan lukien kyseessä oleva vahinkokiinteistö) hulevesitulvien hallintaa. Aiemmin tie on ollut kokonaisuudessaan ELY-keskuksen hallinnoima, joten kaupunki ei ole voinut siihen vaikuttaa. Näiden edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi koko päävaluma-alueelle on tehty yleissuunnitelma, jossa huleveden määrällisen ja laadullisen hallinnan kohteita on kartoitettu, ja kyseisellä valuma-alueella on tälläkin hetkellä kaksi kohdetta suunnittelussa Sarankulman yläpuolisella valuma-alueella. Lopuksi on kuitenkin todettava, että kaupungin on oman hulevesijärjestelmänsä suunnittelussa ja toteutuksessa käytännössä jopa mahdotonta huomioida sellaisia asioita, jotka ovat aiheutuneet tai aiheutuvat siitä, että kiinteistö on joltain osin toiminut lakien, asetusten tai lupien vastaisesti.
Oikaisuvaatimus voidaan tehdä joko laillisuus- tai tarkoituksenmukaisuusperusteella. Laillisuusperuste on olemassa, jos päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, taikka on muuten lainvastainen.
Yhdyskuntalautakunta on ollut toimivaltainen päättämään asiasta (yhdyskuntalautakunta päättää vähintään 50 000 euron, mutta alle 500 000 euron suuruisten vahingonkorvausten myöntämisestä [Hallintosääntö 16 §, kappale kaksi, kohta 9]), päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä eikä se ole muutoinkaan lainvastainen. Asianosainen ei ole oikaisuvaatimuksessaan esittänyt tapahtuneesta mitään sellaista uutta tietoa, jonka vuoksi lautakunnan päätöstä tulisi myöskään tarkoituksenmukaisuusperusteella muuttaa.
Kaupunkiympäristön palvelualue katsoo edellä esitetyn perusteella, että oikaisuvaatimus tulee hylätä.
Sovelletut säännökset:
Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) § 8.
Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 103 i §.
Pelastuslaki (379/2011) 3 luku 14 §.
Vahingonkorvauslaki (412/1974) 2 luku 1 §.