Perustelut
Tampereen kaupungilta on haettu korvausta 27.12.2024 päivätyllä takaisinsaantivaatimuksella 16.10.2021 noin klo 10 sattuneesta venevahingosta vierasvenelaiturissa Ratinassa.
Asianosaisen korvausvaatimus on hylätty yhdyskuntalautakunnan päätöksellä 1.4.2025 § 102.
Oikaisuvaatimuksessaan vakuutusyhtiö esittää perusteluiksi, että vierasvenelaiturissa, jossa vahingoittunut vene oli kiinnitettynä, oli laiturin betoni-osassa reiät knaapien kiinnitystä varten. Kuitenkaan kaupunki ei ole kiinnittänyt knaapeja näihin betoniin jo valmiiksi tehtyihin kiinnityskohtiin, vaan jostain syystä knaapit oli kiinnitetty laiturin puuosaan. Vakuutusyhtiön mukaan, oletettavasti, jos knaapit olisi kiinnitetty laiturin betoniosaan, olisi kiinnitys tukevampi. Vakuutusyhtiö vetoaa myös muun muassa sataman pitäjän vastuisiin sekä veneen asianmukaiseen kiinnitykseen.
Vahingonkorvauslain mukaan vahingon on velvollinen korvaamaan se, joka tahallaan tai tuottamuksellaan on aiheuttanut vahingon. Tuottamus edellyttää Tampereen kaupungin taholta virhettä tai laiminlyöntiä.
Vakuutusyhtiö ei ole oikaisuvaatimuksessaan tuonut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella olisi nähtävissa Tampereen kaupungin taholta virhe tai laiminlyönti.
Vakuutusyhtiö on esittänyt olettaman, jonka mukaan, mikäli knaapit olisi kiinnitetty laiturin betoniosaan, olisi kiinnitys tukevampi. Kokemuksemme sekä valmistajien ohjeistuksen mukaan nimenomaisesti rintapuuhun asianmukaisesti kiinnitetty knaapi on kestävyydeltään parempi kuin betoniin kiinnitetty knaapi.
Vakuutusyhtiö on selvittänyt, että aluksen päällikön mukaan laiturin kiinnikkeissä tai puuosissa ei ole ollut näkyvissä viitteitä niiden puutteellisesta kunnosta. Kaupungin satamaurakoitsija on satamatarkastuksissaan ollut vastaavassa käsityksessä.
Lisäksi vakuutusyhtiö on todennut, että alus on ollut kiinnitettynä laituriin asianmukaisesti kolmesta pisteestä oikeantyyppisillä köysillä. Edelleen on selvitetty, että kolmessa käytetystä neljästä köydestä on ollut joustimet. Kiinnitys on ainoastaan niin kestävä, kuin on kiinnityksen heikoin osa. Eli tässä tapauksessa on mahdollista, että aluksen toinen pää on ollut kiinnitettynä kahdella köydellä yhteen knaapiin siten, että toisessa köysistä ei ole ollut vedonpoistajaa.
Tällöin on mahdollista, että pitkään syksyn sääolosuhteissa valvomatta ollut alus on tästä kiinnityskohdasta repinyt knaapin irti, jonka seurauksena alus on osin irronnut laiturista, jonka jälkeen osin tuuliajolla ollut alus on repinyt myös toisen kiinnityspään rintapuun halki, ja lopullisesti irronnut. Kyseiseen laituriin kohdistuu syksyisten sääolojen aikana voimakas ja toistuva läntinen tuulipaine useiden kilometrien mittaiselta järvenselältä. Aluksen päällikön on varmistettava, että alus on kiinnittäytyessään, varsinkin vieraaseen paikkaan, asianmukaisesti kiinnitetty. Tässä tulee erityisesti huomioida laiturin sijainti ja olosuhteet sekä odotettavissa oleva säätila.
Vakuutusyhtiö kirjaa vierassataman pitäjän velvoitteita ja, että huolellisesti toimivan vierasvenesataman pitäjän tulisi rajoittaa satamaan kiinnittyvien veneiden kokoa ja kiinnittymisaikaa erilaisin rajoittein. Kysymyksessä oleva laituri ei muodosta vierasvenesatamaa, vaan se on lyhytaikaiseen vierailuun osoitettu vierailulaituri. Yleisen veneilykokemuksen ja satamanpitäjän kokemuksen perusteella kaupunki toteaa, ettei alalla ole yleistä käytäntöä kuvattujen rajoitteiden esittämisestä – ainakaan Näsijärven taikka Pyhäjärven vesistöissä. Tällaista rajoitetta ei voitaisikaan esittää, koska aluksen koko ei ole turvallisen kiinnittäytymisen kriteeri, vaan turvalliseen kiinnittäytymiseen vaikuttavat myös muun muassa aluksen purje(tuuli)pinta-ala suhteessa vallitseviin tuulen suuntiin, aluksen uppouman muoto, kiinnittäytymistapa sekä suunnitellun valvomattoman kiinnittäytymisajan pituus.
Vakuutusyhtiö on selvittänyt, että alus on ollut pitkään, valvomatta kiinnittäytyneenä laituriin lokakuun puolen välin aikaan, jolloin on vallinnut navakka tuuliolosuhde. Edelleen on esitetty, että aluksen nosto oli suunniteltu juuri siihen ajankohtaan, jolloin pelastuslaitos oli ilmoittanut aluksen irronneen laiturista.
Tampereen kaupungin satamajärjestyksen 13 §:ssä määrätään, että alusten kiinnityksissä ja laiturista irrotettaessa on noudatettava tarpeellista varovaisuutta laiturin ja laiturilla olevien ihmisten sekä laitteiden vaurioitumisen välttämiseksi. Alus ei saa keinuessaan vahingoittaa laituria, tai jos sitä ei voida estää, on alus siirrettävä ankkuriin. Alusta kiinnitettäessä on käytettävä aluksen kokoon nähden riittäviä joustimia laiturin ja aluksen välissä.
Todettakoon lisäksi, että kaupunki ei ole esittänyt aluksen omistajalle vaatimuksia vahingoittuneesta laiturista eikä suoritetusta pelastus- ja korjausvasteesta.
Oikaisuvaatimus voidaan tehdä joko laillisuus- tai tarkoituksenmukaisuusperusteella. Laillisuusperuste on olemassa, jos päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, taikka on muuten lainvastainen.
Yhdyskuntalautakunta on ollut toimivaltainen päättämään asiasta (yhdyskuntalautakunta päättää vähintään 50 000 euron, mutta alle 500 000 euron suuruisten vahingonkorvausten myöntämisestä [Hallintosääntö 16 §, kappale kaksi, kohta 9]), päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä eikä se ole muutoinkaan lainvastainen. Vakuutusyhtiö ei ole oikaisuvaatimuksessaan esittänyt tapahtuneesta mitään sellaista uutta tietoa, jonka vuoksi yhdyskuntalautakunnan päätöstä tulisi myöskään tarkoituksenmukaisuusperusteella muuttaa.
Kaupunkiympäristön palvelualue katsoo edellä esitetyn perusteella, että oikaisuvaatimus tulee hylätä.
Päätösehdotus oli
Esittelijä
Oikaisuvaatimus hylätään.
Päätös
Päätösehdotus hyväksyttiin.