Lausunnot
Juristi Kim Pråhl:
Oikaisuvaatimus
Asianosainen on toimittanut Tampereen kaupungille korvausvaatimuksen koskien hänen määräaikaisen työsopimuksensa purkamista koeaikana. Henkilöstöjohtaja on päätöksellään 18.12.2024 § 46 hylännyt asianosaisen korvausvaatimuksen.
Asianosainen on tämän jälkeen toimittanut kaupungille oikaisuvaatimuksen 23.12.2024. Oikaisuvaatimuksessaan hän vaatii kaupunginhallitusta kumoamaan henkilöstöjohtajan päätöksen ja hyväksymään korvausvaatimuksen.
Asianosainen perustelee oikaisuvaatimustaan muun muassa sillä, että työsopimuksen purkuperusteet ovat olleet epäasiallisia ja että ne perustuvat jälkikäteen keksittyihin sekä virheellisiin väitteisiin. Hän kertoo oikaisuvaatimuksessaan toimintansa olleen hankintalain 65 §:n ja 3 §:n puitteissa täysin lainmukaista ja tehtävänkuvaansa kuuluvaa. Asianosaisen mukaan hankinta-asiaan liittyi esihenkilön ohjeita, jotka edellyttivät lain rikkomista ja täten toimivat epäasiallisena työsuhteen purkuperusteena.
Asianosainen katsoo myös, että esihenkilön kuulemistilaisuudessa esittämät väitteet ovat olleet valheellisia. Hän kertoo esihenkilön väittäneen, ettei asianosainen ole saanut mitään positiivista palautetta, mikä ei hänen mielestään pidä paikkaansa eikä ole siten mahdollistanut sopivuuden kokonaisarviointia. Asianosaisen mukaan työnantajan esittämät muut purkuperusteet eivät kestä todistelupohjaista tarkastelua ja ovat valheellisia sekä jälkikäteen keksittyjä.
Edellä kerrotun lisäksi asianosainen väittää, että kaupunki on menetellyt vastoin hallintolain ja kaupungin ohjeistuksen (HH070) keskeisiä periaatteita. Hän katsoo, että työnantajana kaupunki on toiminut oman varoituksia ja huomautuksia koskevan ohjeensa vastaisesti.
Asiassa on todettava selkeyden vuoksi, että asianosainen on tältä osin kannellut kaupungin toiminnasta kaupungille itselleen sekä ylimmälle laillisuusvalvojalle. Kaupunki on vastannut kanteluihin.
Asianosainen katsoo, että kaupunki on toiminut hallintolain 31 §:n mukaisen selvittämisvelvollisuuden vastaisesti, sillä viranhaltija (päätöksentekijä) ei ollut perehtynyt kirjalliseen vastineeseen ennen päätöksentekoa. Tämän lisäksi hän katsoo, että hallintolain 34 §:n mukaista kuulemisvelvollisuutta on rikottu, sillä kuulemistilaisuudessa oli estetty kysymysten ja puolustuksen esittäminen riittävästi. Tämän lisäksi asianosainen katsoo, että kaupunki on toiminut vastoin hallintolain 6 §:ä ja viranhaltijan toiminta osoittaa puolueettomuuden puutetta, kun päätös tehtiin ilman asianmukaisia selvityksiä ja huomioimatta kirjallista vastinetta.
Asianosaisen näkemyksen mukaan esihenkilön ja viranhaltijan toimenpiteet olivat myös hallintolain 6 §:n vastaisella tavalla kohtuuttomia ja ylimitoitettuja verrattuna todennettuihin työssä esiintyneisiin ongelmiin. Hän kertoo, että esihenkilö kielsi tekemästä vastinetta kuulemistilaisuuteen työaikana ja määräsi mittavan määrän työtehtäviä hoidettavaksi. Asianosaisen mukaan tässä oli pyrkimyksenä häiritä vastineen laatimista ja heikentää sen laatua.
Asianosainen väittää, että työnantaja on laiminlyönyt velvollisuutensa perehdyttää häntä, sillä perehdytyssuunnitelmaa ei ollut tehty, jonka lisäksi esihenkilö on valehdellut kuulemistilaisuudessa väittämällä perehdytyksen olleen laajaa. Tämän lisäksi hän väittää, että esihenkilö on kieltänyt muita työntekijöitä kommentoimasta, mikä heikensi mahdollisuuksia tuoda näyttöä kuulemistilaisuuteen. Asianosaisen mukaan hänen oikeusturvaansa heikensi myös se, että häntä oli kuulemistilaisuudessa kielletty esittämästä kysymyksiä esihenkilöltä aikataulusyihin vedoten.
Asianosainen väittää, että hänen perustuslain 21 §:n mukaista oikeuttaan on loukattu. Hän tuo esiin julkishallinnon erityisvelvoitteet ja kertoo, että on tärkeätä, että julkishallinnon henkilöstö voi toimia ilman painostusta ja huolehtia siitä, että hankinnoissa noudatetaan lakia. Asianosainen kertoo, että päätöksenteon on perustuttava tosiasioihin, ei henkilökohtaiseen vaikuttamiseen tai esihenkilöiden omien virheiden peittelyyn. Hän väittää, että esihenkilö on pyrkinyt aktiivisesti ohjaamaan päätöstä virheellisin perustein ja estämään objektiivisen käsittelyn.
Asianosainen tuo oikaisuvaatimuksessaan esiin myös seikkaperäiset vastaväitteensä hänen työsopimuksensa koeaikapurkupäätöstä koskien.
Edellä kerrotun lisäksi asianosainen esittää kaupunginhallitukselle pyynnön tutkia asia virkarikosten näkökulmasta ja pyytää kaupunginhallitusta teettämään sisäisen tarkastuksen. Hän viittaa tuottamuksellista virkarikosta koskevaan sääntelyyn sekä virka-aseman väärinkäyttöä koskevaan sääntelyyn.
Asianosainen vaatii korvausta työsopimuksensa epäasiallisesta purkamisesta koeaikana. Hän perustelee 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausvaatimustaan sillä, että hänen työllistymisensä kaupungin palvelukseen on estetty koeaikapurun jälkeen. Asianosainen kertoo, että hänen työllistymisensä muussa julkishallinnossa on käytännössä estynyt aiheutetun mainehaitan johdosta.
Oikeudellinen arviointi
Nyt käsillä oleva oikaisuvaatimus koskee tilannetta, jossa Tampereen kaupunki on henkilöstöjohtajan päätöksellä ottanut kantaa ainoastaan asianosaisen korvausvaatimukseen työsopimuksen purkamisesta koeaikana. Asianosaisella on ollut mahdollisuus kertoa näkemyksensä kuulemistilaisuudessa, jonka lisäksi hänellä on ollut mahdollisuus hakea oikaisua koeaikapurkupäätökseen. Itse koeaikapurkua koskeva työllisyysjohtajan päätös on tullut lainvoimaiseksi, sillä asianosainen ei ole hakenut päätökseen oikaisua. Kyseisen koeaikapurkupäätöksen tultua lainvoimaiseksi, tutkii kaupunki oikaisuvaatimuksen ainoastaan yksityisoikeudellista vaatimusta koskevilta osin.
Asianosainen on tehnyt Tampereen kaupungin toiminnasta kantelun kaupungille sekä ylimmälle laillisuusvalvojalle. Kaupunki on vastannut näihin kanteluihin.
Suuri osa asianosaisen oikaisuvaatimuksessa esiin tuomista seikoista liittyy hänen subjektiivisiin näkemyksiinsä ja tulkintoihinsa lainsäädännöstä. Väitteet esihenkilön toiminnasta ja päätöksentekijän toiminnasta perustuvat asianosaisen omaan, subjektiiviseen näkemykseen tapahtumista. Muun muassa väite siitä, että esihenkilö on kieltänyt muita työntekijöitä kommentoimasta asiaa tai esihenkilö on vaikeuttanut kuulemistilaisuuteen valmistautumista kieltämällä vastineen laatiminen työaikana, ovat tosiasioihin perustumattomia väitteitä ja kokemuksia. Esihenkilö ei ole kieltänyt ketään työntekijää olemasta yhteydessä asianosaiseen ja esihenkilön näkemys siitä, että vastinetta ei laadita työaikana on täysin asianmukaista esihenkilötoimintaa. Myös väite siitä, että päätös on tehty perehtymättä asianosaisen kirjalliseen vastineeseen, on virheellinen.
Asianosaisen väite, että kaupunki on estänyt hänen työllistymisensä muualle julkiselle sektorille, on virheellinen. Koeaikapurkupäätös on kirjoitettu anonyymisti eikä siitä käy ilmi, kehen purkupäätös on kohdistunut.
Kaupunginhallitus ei ole toimivaltainen taho tutkimaan väitettyjä rikoksia eikä sillä ole mahdollisuutta tällaisia tutkimuksia tehdä. Tampereen kaupunki katsoo, ettei sille esitetyn materiaalin perusteella ole syytä epäillä virkarikoksia tapahtuneen. Myöskään erillisen sisäisen tarkastuksen käynnistäminen asiassa ei ole tarkoituksenmukaista.
Tampereen kaupunki on työnantajana tehnyt yksityisoikeudellisen toimenpiteen purkamalla asianosaisen työsopimuksen koeaikana. Kyseinen purkupäätös on lainvoimainen. Koska kaupunki voi nyt ainoastaan antaa näkemyksensä yksityisoikeudellista vaatimusta koskien, tulee asianosaisen esittää mahdolliset korvausvaatimuksensa yleisessä tuomioistuimessa, joka voi antaa asian lopullisen ratkaisun riitaisuuteen.
Asiassa tulee huomioida, että työnantajalla on ollut asianmukaiset perusteet asianosaisen työsopimuksen purkamiselle koeaikana. Työsopimuslain mukaan työsopimus on koeaikana päätettävissä kummankin osapuolen toimesta päättymään välittömästi. Lain mukaan päättämissyy ei saa olla syrjivä tai muutoin koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallinen. Nyt käsillä olevassa tilanteessa työsopimuksen päättämissyy ei ole ollut syrjivä, eikä koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallinen.
Oikaisuvaatimus voidaan tehdä laillisuus- tai tarkoituksenmukaisuusperusteella. Henkilöstöjohtajan päätös korvausvaatimuksen hylkäämisestä ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä eikä se ole muutoinkaan lainvastainen. Henkilöstöjohtajan päätöstä ei ole syytä myöskään tarkoituksenmukaisuusperusteella muuttaa. Tämän johdosta oikaisuvaatimus tulee hylätä.