Perustelut
Julkisuudessa on käyty keskustelua Tampereen joukkoliikenteen lipuntarkastuksesta. Osa lipuntarkastajista on toivonut saavansa käyttöön pippurisumutteen ja käsiraudat, mutta kaupunki on perustellusti pitänyt kiinni linjasta, jossa voimankäyttöä vältetään.
Helsingin seudulla on ollut runsaasti julkista huomiota saaneita tapauksia, joissa lipuntarkastajat ovat käyttäneet suhteettomia voimakeinoja tarkastusten yhteydessä. Tilanne on ollut omiaan heikentämään matkustajien turvallisuudentunnetta ja luottamusta lipuntarkastajien toimenpiteiden oikeasuhtaisuuteen. Helsingin esimerkki osoittaa, että Tampereen toimintatapa on perusteltu.
Joukkoliikenteen lipuntarkastus on hallinnollinen valvontatehtävä. Toimintaympäristö on haastava, ja monenlaiset turvallisuutta heikentävät ilmiöt näkyvät myös lipuntarkastajien työssä. Siksi on tärkeää, että kaupunki on ottanut haalarikamerat käyttöön ja suhtautuu myös tarkastajien työturvallisuuden tähden pidättäytyväisesti voimakeinoihin. Väkivallan uhkaa aiheuttavissa tilanteissa on oletettavissa, että vaikka tarkastusmaksu saataisiinkin määrättyä, asiakas ei sitä maksa. Kun tämä huomioidaan punnittaessa voimankäytön tarpeellisuutta, on selvää, että haitat ovat useasti suuremmat kuin hyödyt.
Voimankäyttöön liittyy myös toimintakulttuurin kysymyksiä. Turvallisuusalalla tunnetaan ilmiö, jossa varustetason ja toimivaltuuksien kasvu voimistaa vastakkainasettelua ja lisää riskiä fyysisiin yhteenottoihin. Vartiointialan yrityksissä puolestaan on ollut nähtävissä toimintakulttuuria, joka jopa kannustaa liioiteltuun voimankäyttöön ja esimerkiksi rasistisiin toimintatapoihin. Homogeeninen rekrytointipohja voi vahvistaa tällaisia ryhmäilmiöitä, minkä tähden on tarpeen huomioida lipuntarkastajiksi valittavien henkilöiden ammatillisten taustojen moninaisuus.
Lipuntarkastuksessa kohdataan säännöllisesti muun muassa päihtyneitä, asunnottomia tai mielenterveyden ongelmista kärsiviä asiakkaita, joiden kohtaamiseen muun muassa sosiaalialan osaajilla on hyvät edellytykset. Kun työyhteisössä on riittävän moninaista osaamista, voidaan tehokkaammin ehkäistä tilanteita, joissa esimerkiksi väärin tulkittu käytös käytös johtaa tarpeettomaan fyysiseen yhteenottoon.
Kysyn:
- Onko Tampereen kaupunki valmis pilotoimaan toimintamallia, jossa lipuntarkastajien rekrytoinnissa määrätietoisesti edistetään tarkastajaksi valittavien henkilöiden ammatillisten taustojen ja osaamisen moninaisuutta?
- Kuinka Tampereen kaupunki seuraa lipuntarkastuksen yhteydessä käytettäviä voimakeinoja ja niiden oikeasuhtaisuutta?
Apulaispormestari Ilkka Porttikiven vastaus Mitja Tapion valtuustokyselyyn:
Vastaus 1.
Joukkoliikenteen matkalipuntarkastuksessa keskeisiä henkilölle asetettuja vaatimuksia ja eduksi katsottavia asioita ovat mm. laissa määrätty nuhteettomuus, hyvä asiakaspalveluasenne, vuorovaikutustaidot työyhteisössä ja kyvykkyys toimia tehtävässä tarpeellisella tavalla myös vaativissa asiakaskohtaamisissa. Hakijan turvallisuusalan vartija- tai järjestyshenkilötausta on luonteeltaan normaalia eduksi katsottavaa työkokemusta, ei ehdoton kelpoisuuden edellytys. Tampereen kaupunki ei siten rekrytoi joukkoliikenteen matkalipuntarkastajaksi erityisesti turvallisuusalan voimankäyttökyvykkyyden perusteella. Työyhteisössä on eduksi erityyppinen osaaminen, tiedot ja taidot, jolloin ne täydentävät toisiaan. Matkalipun tarkastajalla pitää lain mukaan olla tarpeellinen koulutus. Poliisi hyväksyy tarkastajan. Siitä tunnusmerkkinä on poliisin myöntämä tarkastajan kortti.
Kaupungin ohjeistusten mukaisesti rekrytointitilanteissa pyritään hyödyntämään myös anonyymia rekrytointia, jolloin huomio kiinnittyy rekrytoinnin alussa nimenomaan hakijoiden osaamiseen, koulutustaustaan ja työkokemukseen.
Vastaus 2.
Tampereella joukkoliikenteen matkalipuntarkastajat toimivat vaativassa asiakasympäristössä. Asiakaskohtaamisia on paljon (yli 300 000 kpl vuodessa). Selvästi suurin osuus kohtaamisista sujuu erittäin hyvin. Uhkaavat – ja väkivaltatilanteet kirjataan Monet-turva järjestelmään ja ne käsitellään työyhteisössä. Vakavia uhkaavia vaaratilanteita on useita kymmeniä vuosittain. On syytä todeta, että työyhteisö ei välttämättä edes kirjaa ns. päivittäisiä ”tappouhkauksia”, koska niitä pidetään niin arkisina. Tähän johto on pyytänyt korjausta, että myös harmittomiksi oletetut uhkaukset on syytä ottaa vakavasti ja ne pitää kirjata. Tehtyjä uhka- ja vaaratilanneilmoituksia käsitellään aktiivisesti työnjohdon toimesta ja työympäristön riskejä seurataan säännöllisesti.
Tampereella vakavaksi eskaloituneet tilanteet on pystytty ratkaisemaan kohtuullisin keinoin. Työyhteisö tiedostaa hyvin tämän voimankäytön kohtuullisen käytön rajat ja toimii sen mukaisesti virkavastuulla. Tämän vuoksi Tampereella ei ole tapahtunut ”ylilyöntejä” esimerkiksi liputtoman asiakkaan osalta. Ohjeistuksella, vuoropuhelulla sekä koulutuksella pyritään varmistamaan, että voimatoimet eri tilanteissa ovat oikeasuhteisia myös tulevaisuudessa.