Perustelut
Lähisuhdeväkivalta on vakava ongelma Suomessa, etenkin aikana, kun naisviha ja haitalliset asenteet naisia kohtaan ovat lisääntymässä. Lähisuhdeväkivaltatilanne ei Tampereella ole helppo. Tampereen turvakodit on tupaten täynnä, siis niin täynnä, että viime vuonna melkein 400 asiakasta on jouduttu ohjaamaan muualle. Määrä on yli kaksinkertainen tätä edeltävään vuoteen.
Pelkkä turvakotipaikkojen lisääminen ei kuitenkaan riitä ratkaisemaan ongelmaa. Keskeistä on ennaltaehkäisevän työn vahvistaminen. Väkivalta usein kärjistyy ajan myötä, minkä vuoksi siihen on puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kaikissa niissä palveluissa, joissa väkivallan ilmenemistä tai sen riskitekijöitä voidaan havaita.
Tällä hetkellä Tampereen kaupungin lähisuhdeväkivallan ehkäisytyö vaikuttaa nojaavan vahvasti Pirkanmaan hyvinvointialueen ja järjestöjen toimintaan. Tämä on riski erityisesti nyt, kun Orpon hallituksen leikkaukset kohdistuvat sekä hyvinvointialueisiin että järjestöihin, mikä voi johtaa väkivaltatyöhön liittyvien palvelujen supistumiseen. Tästä syystä myös kaupunkien on rakennettava ja vahvistettava omia, hyvinvointialueista ja järjestöistä riippumattomia rakenteita väkivallan ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen.
Kuntien vastuulla olevat palvelut, kuten varhaiskasvatus ja koulutus, ovat usein ensimmäisiä paikkoja, joissa huoli perheessä tapahtuvasta väkivallasta herää. Tästä syystä myös kuntien työntekijöiden, opettajien ja lastenhoitajien, on kyettävä tunnistamaan erilaisia väkivallan merkkejä ja osattava käsitellä asiaa oikein.
Myös yhteiskunnallisissa asenteissa naisviha on lisääntynyt, ja kuulemma tämä näkyy vahvasti erityisesti kouluissa. Ennaltaehkäisevä ja reagoiva työ on tärkeää jo asenteellisissa ongelmissa, vaikkapa naisia halventavia vitsejä kohtaan.
Kysymykseni ovat:
- Voisitteko selventää, että mitkä ovat niitä lähisuhde-, parisuhde-, ja perheväkivaltaa ennaltaehkäiseviä, tunnistavia ja reagoivia rakenteita ja toimia, joita Tampereen kaupunki tekee itse, jotka eivät riipu alueen järjestöistä tai Pirkanmaan hyvinvointialueesta?
- Miten varhaiskasvatuksen ohjaajia, ja ensimmäisen ja toiseen asteen koulutuksen opettajia koulutetaan tunnistamaan kotiväkivallan piirteitä, ja reagoimaan siihen? Onko heillä riittävä osaaminen tähän?
- Miten kouluissa puututaan naisvihaan ja sitä ilmentävään toimintaan, kuten tyttöjen ja naisten vähättelyyn, halventavaan puheeseen, vitseihin tai muuhun vähättelevään tai haitalliseen käyttäytymiseen?
Apulaispormestari Anne-Mari Jussilan vastaus Laura Korhosen valtuustokyselyyn:
1. Mitkä ovat niitä lähisuhde-, parisuhde- ja perheväkivaltaa ennaltaehkäiseviä, tunnistavia ja reagoivia rakenteita ja toimia, joita Tampereen kaupunki tekee itse, jotka eivät riipu alueen järjestöistä tai Pirkanmaan hyvinvointialueesta?
Tampereen kaupungilla on omia rakenteita, jotka mahdollistavat varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen väkivallan riskeihin riippumatta hyvinvointialueen tai järjestöjen palveluista. Lisäksi kaupungilla on nollatoleranssi epäasialliselle käytökselle ja valmiit toimintamallit, joiden avulla tilanteisiin puututaan systemaattisesti.
Opetussuunnitelmat, turvallisuus-, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmat sekä muut koulutuksen järjestäjän ohjeistukset velvoittavat henkilöstöä havainnoimaan huolta herättäviä tilanteita, ottamaan ne puheeksi ja käynnistämään tarvittavat toimet. Henkilöstön osaamiseen panostetaan systemaattisesti, ja arjen lähiaikuiset – opettajat, luokanohjaajat, ryhmänohjaajat, kouluvalmentajat sekä varhaiskasvatuksen ammattilaiset – seuraavat lasten ja nuorten hyvinvointia jatkuvasti. Moniammatillinen yhteistyö opiskeluhuollon, perhekeskuksen, poliisin ja sosiaalipalveluiden kanssa varmistaa kokonaisvaltaisen reagoinnin.
Tampereen kaupunki varmistaa, että kaikilla kasvatus-, opetus- ja ohjaustehtävissä toimivilla työntekijöillä on riittävä osaaminen väkivallan tunnistamiseen. Kaikki varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen ammattilaiset perehdytetään lastensuojelulain velvoitteisiin sekä siihen, miten lapsen turvallisuuteen, hyvinvointiin tai kohteluun liittyvä huoli otetaan puheeksi, arvioidaan ja viedään eteenpäin. Tämä osaaminen ei ole irrallista, vaan jokaisen ammattilaisen perustehtävä. Lisäksi täydennyskoulutuksia on tarjolla vuosittain sekä kaupungin omana tarjontana että yhteistyössä Pirkanmaan hyvinvointialueen, Barnahus-hankkeen ja valtakunnallisten toimijoiden kanssa (liite 1).
2. Miten varhaiskasvatuksen ohjaajia ja 1.–2. asteen opettajia koulutetaan tunnistamaan kotiväkivallan piirteitä ja reagoimaan niihin? Onko heillä riittävä osaaminen tähän?
Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa osaamisen vahvistaminen on erityisen suunnitelmallista, koska pienillä lapsilla väkivallan merkit voivat näyttäytyä käyttäytymisen tai kehityksen muutoksina. Siksi varhaiskasvatuksen pedagoginen henkilöstö saa täydennyskoulutusta sekä vuorovaikutuksen ja psyykkisen tuen että perhetilanteisiin liittyvien huolten havaitsemiseen.
Perusopetuksessa koulutukset toteutetaan pääsääntöisesti Osakkeen järjestämänä. Esimerkiksi lokakuussa 2025 järjestettiin koulutus: ”Toimintaohje ammattilaisille lapseen tai nuoreen kohdistuneissa väkivaltaepäilyissä”. Koulutuksen tavoitteena oli vahvistaa ammattilaisten osaamista tilanteissa, joissa herää epäily lapseen tai nuoreen kohdistuneesta väkivallasta. Tavoitteena oli varmistaa, että kasvatusalan ammattilaiset osaavat toimia nopeasti ja oikea-aikaisesti. Koulutukseen osallistui 28 ammattilaista.
Toisella asteella, sekä Tredussa että lukioissa, henkilöstö saa erityistä koulutusta nuorten hyvinvoinnin seurantaan, riskien tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen. Henkilöstölle tarjotaan perehdytystä ilmoitusvelvollisuudesta sekä ohjeita siitä, milloin opiskeluhuolto tai viranomaiset tulee ottaa mukaan prosessiin. Aikuisten opiskelijoiden tapauksissa huomioidaan myös yksityisyydensuojan ja tiedonluovutuksen erityispiirteet.
Kokonaisuutena voidaan todeta, että henkilöstöllä on lähtökohtaisesti riittävä osaaminen kotiväkivallan tunnistamiseen ja siihen reagoimiseen, koska perusvalmiudet sisältyvät tutkintokoulutuksiin, perehdytys varmistaa lakisääteisten velvoitteiden tuntemisen ja osaamista vahvistetaan säännöllisellä täydennyskoulutuksella. Osaaminen ei kuitenkaan ole koskaan ”valmis” ilmiöiden muuttuessa, ja siksi sen ajantasaisuudesta huolehditaan jatkuvasti koulutusten, ohjeistusten päivittämisen ja moniammatillisen työskentelyn avulla. Näin varmistetaan, että henkilöstöllä on myös tulevaisuudessa valmiudet tunnistaa kotiväkivallan merkit ja toimia yhdenmukaisten, lapsen etua korostavien toimintamallien mukaisesti.
3. Miten kouluissa puututaan naisvihaan ja sitä ilmentävään toimintaan, kuten tyttöjen ja naisten vähättelyyn, halventavaan puheeseen, vitseihin tai muuhun haitalliseen käyttäytymiseen?
Koulutuksen järjestäjän vastuulla on varmistaa, että kouluissa ja oppilaitoksissa ylläpidetään turvallista, yhdenvertaista ja kunnioittavaa ilmapiiriä. Eri koulutusmuotojen lainsäädäntö, tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki velvoittavat edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja torjumaan syrjintää. Jokaisella koululla ja oppilaitoksella on ajantasainen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, joka ohjaa käytännön toimintaa.
Naisvihamieliseen käytökseen, kuten tyttöjen ja naisten vähättelyyn, halventavaan puheeseen, seksistisiin vitseihin tai muuhun haitalliseen käyttäytymiseen, puututaan välittömästi. Ensisijainen keino on kasvatuksellinen keskustelu, jossa oppilaalle selvennetään teon merkitys, vaikutukset ja vastuu. Tarvittaessa käytetään kurinpitokeinoja ja kutsutaan mukaan opiskeluhuolto.
Ennaltaehkäisevä työ näkyy oppilaitosten ja koulujen toimintakulttuurissa:
- säännölliset keskustelut tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta
- opetuksen ja ohjauksen kautta tapahtuva asenteiden muokkaaminen
- henkilöstön osaamisen vahvistaminen
- turvalliset ilmoituskanavat – esimerkiksi lukioissa käytössä oleva sähköinen lomake
- yhdenvertaisuushenkilöiden toiminta lukioissa
- varhaisen puuttumisen malli Tredussa
- suunnitelmallinen tiedottaminen ja yhteiset toimintamallit.
Nollatoleranssi epäasialliselle kohtelulle koskee koko yhteisöä, ja jokainen aikuinen on velvollinen puuttumaan.
Lopuksi
Tampereen kaupunki toteuttaa systemaattista työtä lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi, sen merkkien tunnistamiseksi ja tilanteisiin puuttumiseksi. Työ on osa kaikkien kasvatus-, opetus- ja ohjausalan ammattilaisten perustehtävää, ja sitä tukevat selkeät rakenteet, vahva osaaminen ja kaupunkitasoiset toimintamallit. Kaupunki toimii sitoutuneesti ja johdonmukaisesti turvallisen, yhdenvertaisen ja väkivallattoman arjen rakentamiseksi kaikille lapsille ja nuorille.
Valmistelijan yhteystiedot
lukiokoulutuksen johtaja Mari Aalto, puh. 040 187 4593, etunimi.sukunimi@tampere.fi
suunnittelupäällikkö Jaakko Laurila puh. 044 430 9014, etunimi.sukunimi@tampere.fi
perusopetusjohtaja Ulla Ojalammi puh. 050 428 3044, etunimi.sukunimi@tampere.fi
hyvinvointijohtaja Tarja Puskala puh. 050 595 1079, etunimi.sukunimi@tampere.fi
varhaiskasvatusjohtaja Elli Rasimus, puh. 050 523 7386, etunimi.sukunimi@tampere.fi
johtaja, ammatillinen koulutus Kirsi Viskari 0400 376 420, etunimi.sukunimi@tampere.fi